On harmi, jos kaikki on itsestä kiinni. Jos nimittäin sattuu itse olemaan tällainen. Jos kukaan pätevä ei voi ulkopuolelta tehdä mitään. Jos onnen pitää löytyä itsestä sisältä. Jos kukaan muu ei voi sitä antaa. Jos metsä vastaa, niin kuin sinne itse huutaa. Jos sattuu olemaan hiljainen, eikä jaksa huudella.
Niin se kuitenkin on, koska en pysty keksimään mitään ulkoista asiaa, jonka uskoisin tekevän minut onnelliseksi. En oikein löydä sitä myöskään sisältäni. Yritän sen sijaan olla mahdollisimman vähän onneton. Jos kaikki on vaan itsestä kiinni, niin miksei kaikki sitten ole onnellisia ja menestyviä? Miksi joku mieluummin päättäisi työntää pään pensaaseen ja vajota synkkyyteen?
Tai ehkä olen edellisessä elämässä ollut syntinen pakana ja nyt joutunut helvettiin, palkkanani ikuinen itku ja hammasten kiristys. Olen väsynyt ja lopen kyllästynyt. On ironista ja julmaa, että elämänhaluisia nuoria ihmisiä kuolee, vastoin omaa tahtoaan, ja samalla toiset on tuomittu vasten tahtoaan elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)