keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

kaksi potenssiin kaksi

Tässä hommassa on neljä. Nainen, jonka viereen käyn yöllä nukkumaan, ja jonka vieressä on hyvä olla. Ja se toinen nainen, joka jossain muualla tekee jotain muuta.
On mies, joka ymmärtää, kaipaa ja tarvitsee, joka kaikesta huolimatta haluaisi antaa anteeksi, joka vaikeuksista huolimatta olisi valmis näkemään toivoa.
Ja mies, jota on verisesti loukattu, vihainen ja pettynyt, petetty, joka ei voi antaa anteeksi, ja janoaa tuomioita syyllisille.

Sisälläni nämä kaksi miestä käyvät kamppailua siitä, kumpi nainen on totta.

Mielialani ei todellakaan ole vuoristorata, vaan space shot. Kamppailu sisälläni on hyvin tasaväkinen, ja osapuolet ovat vuoronperään voitolla. Toinen näkee tulevaisuudessa mahdollisuuksia. Toinen ei näe mitään. Räpiköi vaan ja pärskii epätoivon ja tuskan aaltojen lyödessä yli.

Toisesta en tahtoisi päästää irti, toisen toivoisin palaavan siihen tuliseen pätsiin, josta on tullutkin.

Sitä toista naista ei koskaan näy. Sille voi lähettää viestejä, mutta se ei koskaan tule käymään. Vain se kiltti, mukava ja rakas käy nykyään meillä. Se lohduttaa ja pitää hyvänä silloin, kun surun tsunami vyöryy yli.

Se toinen kiertelee ja odottaa tilaisuuttaan. Se ei pidä minusta, koska kahlitsen sitä pelkällä olemassaolollani. Sinä olet hämilläsi, koska tiedä olevasi vain yksi. Hämmennyt, kun vuoronperään tylytetään ja silitetään.


5 kommenttia:

  1. Olisiko täysin mahdoton ajatus, että olisi joku viides, ihan ulkopuolinen, joka yrittäisi auttaa näitä neljää selvittämään ajatuksensa ja tunteensa?
    Tai ehkä sitä on jo kokeiltukin, en tiedä.

    VastaaPoista
  2. Minä voisinkin, mutta häntä ei kiinnosta. Molemmilla on kyllä omat kuuntelijansa, mutta ehkä ajoit takaa sellaista yhteistä ammattilaista. Et ole ensimmäinen, joka ehdottaa. Yhteiseen tulevaisuuteen en enää usko, enkä sitä halua. Ei pidä sekoittaa petetyksi tulemisen tuskaa siihen, että kaipaisi suhteesta jotakin. Sen oivalsin tätä kirjoittaessa. Kaipaan lääkettä haavoihin. Ja ok, kaipaan unikaveria, jonka hiuksia silittää.

    Tuhannesti olen unelmoinut ihmisestä, joka todella haluaisi olla kanssani. Joka oikeasti pystyisi jakamaan jotain kanssani. Jolta saisin lämpöä ja rakkautta. Minulle hän on kuitenkin ollut este, ei pelkkä hidaste. Olen haudannut kaipuuni ja tarpeeni kerta toisensa jälkeen. Olen toivonut, että jonakin päivänä hän täyttäisi tarpeeni. Olen nähnyt loputtomasti unia siitä, kuinka joku on oikeasti halunnut minua elämänsä. Nairanut kanssani ja ollut lähellä.

    VastaaPoista
  3. Yhteistä nimenomaan, mutta ymmärrän. Varsinkin nyt enemmän, kun luin tuon tuoreimman.
    Nää on aina vaikeita ja surullisiakin asioita. Koita jaksaa.

    VastaaPoista
  4. Hmm... tarkoittanetko tuoreimmalla äskeistä postausta vai eilistä kommenttia?

    VastaaPoista
  5. Tarkoitin siis äskeistä (eilistä) postausta.

    VastaaPoista

Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)