Lammas ja lohikäärme

Se tiesi, mitä halusi. Sillä oli siitä kuva.
Se tiesi, miten sen saisi. Sillä oli kartta, ja siihen piirrettynä reitti.
Se tiesi, että prinsessa olisi tornissa, jota vartioisi noita.

Se ymmärsi matkan rasitukset. Ja sen, miten arvokkaaksi ne päämäärän tekisivät.
Se tiesi joutuvansa kohtaamaan vastarintaa ja kirouksia.
Se tiesi onnistuvansa, sillä onnistuminen olisi vain sarja perättäisiä suorituksia.

Se tuli horisontista horisonttiin kulkevalle muurille, joka kohosi aina taivaankanteen asti.
Se vetäisi henkeä ja antoi silmiensä kaventua viiruiksi.
Se pyyhkäisi kädellään, ja marssi syntyneestä aukosta sisään. Epäröimättä.

Sisällä odotti noita. Kitkerä ja katkera. Koukkuselkäinen.
Itsestään tietoinen, maailmansa napa. Pahuudella pilattu. Ilkeydellä iloittu.
Poikkiteloin asettunut. Sylki suupielistään sihisten ja kiukustaan kihisten.

Se seisahtui noidan eteen. Ja kun se puhui,
sen suusta ilmoille singahti tulta syöksevä lohikäärme, tarujen siivekäs peto,
jonka tulikuumat henkäykset polttivat tuhkaksi vastarinnan - noitineen päivineen.

Olipa kerran lammas. Musta ja valkoinen.
Pöydällä kristallipallo - ei näytänyt tulevaa eikä mennyttä -vaan sen, mitä nähdä halusi.
Loitsukirja louskutti loruja kaikkiin tarpeisiin.

Kulkurisydän

Kulkurisydän, suljetun paikan kammo.
Arvioivasti tarkkailee ympäristöään.
Nuuhkii ilmaa, kuuntelee, kuulostelee.

Hiljainen pihamaa, kutsuvasti avoin ovi.
Laskeva aurinko, syvenevät varjot.
Tutkimaton talo, kuvat, esineet, tapetit.

Kulkurisydän. Utelias. Säikky.
Yleisöltä suljettu. Avatessa läikky.
Onnellinen ryysyissä, vain sisäpuoli välkkyy.

Arvoton. Nolla. Ei pelastus, ei uhka.
Koditon. Katteeton. Köyhä vai rikas?
Ei tuomari, ei poliitikko. Rehellinen varas.

Kulkurisydän, vapaiden tähtien alla.
Yksin, yhdessä, elämässä matkalla.
Pientareilla, poluilla, raiteilla ja rannoilla.

Tänään tässä, huomenna tässä - tai tuolla.
Kulkurisydän, jälkeensä jättää jälkensä.
Repussaan muistoja ja kaipuunsa.

Biskajanlahti

Mitä sinä teet, kun uppoat veteen?
Mitä sinä teet, kun on betonikengät?
Kun on kahleisen kuninkaan pakollinen paita?
Kun on päässäsi pussi ja vedessä on haita?

Sinä hengität hiljalleen ohenevaa ilmaa,
kasvatat kiduksia ihan hiiren hiljaa.
Sähkötät Ahdille pitkää ja lyhyttä,
ajattelet pintaa ja jotain hyvin kevyttä.

Silloin paikalle sapuu pienehkö rapu,
Kysäisee vieraalta kelpaisko apu.
Siinä kun pohjassa heitetään huulta,
lämpö jo virittelee myötäistä tuulta.

Laivan ankkuri mätkähtää liki,
Kerkeät siihen, vaikk' kiirettä piti.
Myöhemmin selvis, ett' hai oli silli.
mausteina purkissa sipuli ja tilli.