Tänään tulevaisuudessa näkyy mahdollisuuksia. Tänään tuntuu taas, että pysyn kasassa. Ettei järkikulta jätä minua vielä tänäänkään. Etenpäin, sanoi mummo lumessa, huomista kohden tarpoessaan.
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Ei saa mua jättämään sikseen
Tänään on jo toinen päivä, ja melkein kuin eri elämä. Oli hyvä kuulla, että tunteet mua kohtaan olivat kadonneet jo vuosia sitten. Se teki kaikesta paljon selkeämpää. Käsittämätön muuttui ymmärrettäväksi. Se, miten voi yhtäkkiä niin ihastua toiseen, ja miten voi olla niin varma siitä, ettei enää halua jatkaa, tai edes yrittää. On helppo nyt ymmärtää, miksi pienikin ajatus sen toimimattoman yhteiselon jatkamisesta tuntuu niin ahdistavalta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jotenkin tuntuisi aina suoraselkäisemmältä lopettaa edellinen juttu ennen kuin aloittaa uuden, mutta toisaalta voi myös ymmärtää, että lasten vuoksi sitä saattaa yrittää jatkaa vaikka päällään seisten.
VastaaPoistaKiva, että on positiivisemmat fiilikset. Vuoristorataahan tuo varmasti on vielä jonkun aikaa.