Ajatusten kätkytkuolema

Ajatukset kuolevat elämänsä alkumetreillä. Niin kuin ne olisivat syntyneet maailmaan, jonka luonnonlait ovat ristiriidassa niiden olemuksen kanssa. Ne eivät pysty olemaan. Katoavat johonkin mustaan aukkoon. Ovat epätosia.

 Koneisto jumittaa. Lasipurkit putoilevat hyllyiltä. Särkyvät. Sortuvatko hyllyt?

Mieli pelaa kuurupiiloa itsensä kanssa. Väistelee itseään. Jossakin kulissien takana tiedustelupalvelu ja terrorismintorjuntayksikkö käyvät kamppailuaan häiriötekijöitä vastaan. Valvovat, jotta minä voisin nukkua yöni rauhassa.

Aika on menettänyt merkityksensä. Tulevaisuus ja menneisyys ovat kadonneet. Jäljelle on jäänyt lyhyt hetki. Sitten kun on kulutettu loppuun.

Stop.

Torstai on toivoa täynnä, ja huomennahan on jo keskiviikko. En suostu antamaan ääliöaivoilleni määräysvaltaa. En suostu kuuntelemaan niiden paskapuheita. Minä päätän, mitä ajattelen. Kokoan tahdonvoimani, ja keskityn olemaan ajattelematta vaaleanpunaista pantteria. Laa-la laa la-laa, laa-la laa la-laa-oo.

Äänet

Joskus, jonkin aikaa sitten, muutti yläkertaan sen ikäinen ihminen, jolla oli iltaisin tapana itkeä itsensä uneen. Nykyään hän piereskelee vapautuneesti milloin on tarve, eikä näin ollen vatsa ole nukkumaan käydessä kipeä. Se jokailtainen hinkkaaminen ei kuitenkaan ole loppunut. Soutulaitteella vedetään iltahiet pintaan siinä puoli kymmenen korvilla, kun muilta askareilta keretään. Eikä ajoittainen huutaen puhuminen. Ei se kuitenkaan minua haittaa. Eivät ne äänet, eikä sekään, että pitävät huolta kunnostaan. Leivonhan minäkin palloa lavassa, joskus vielä puolilta öinkin. Maton päällä. Pohjakerroksessa.

Ennen minä luulin, että täällä on hyvin äänieristetyt asunnot. Seinien läpi ei kuulunut kuin Ahmedin kiivasta keskustelua Mohamadin kanssa, tämän tullessa ramadanin aikaan yömyssylle. Puhuvat politiikkaa, eivätkä ymmärrä, miten joku saattoi purra vastustajaa pelissä. Monopolin kapitalistinen kiihkoko sen saa aikaan?

Suurin meteli syntyy kuitenkin tuurijuopoista. Makella tulee juttu mieleen. Hän päättää kertoa sen
Hmi..khalle. Päihtyneenä on vaikea arvioida etäisyyksiä, sekä viestin välittymiseen tarvittavaa äänenvoimakkuutta. Mikä siinä onkin, että se juttu tulee aina mieleen siinä rappukäytävässä. Ei ole sellaista ovea taikka ovien yhdistelmää valmistettu, joka olisi jutunkestävä.

Näitä illan ääniä minä kuuntelen, nautin iltapalasta, ja imen itseeni jotakin ulkoa tuotettua sisältöä, töllöstä, ruuduilta, tai ihan kovakantisesta peräti. Jos ihmisen olisi tarkoitus nauttia aamuista, television prime-time alkaisi varmaankin kukonlaulun aikaan. Sanotaan, että aamu olisi iltaa viisaampi. Se aamun viisaus on kuitenkin silkkaa jälkiviisautta, ja vahingoniloa.

Enää kuuluvat pienet äänet. Kellojen verkkainen raksuttelu, ja vilkkaampi tikitys. Etusormen naputus kosketusnäyttöön. Hengitys sisään ja ulos. Ja se hiljainen manaaja, joka kykenee näkemään niinkin kauas, kuin aamunkoittoon.

Elon kohinasta

Tee jotakin, sinä kärpäsen paska.

Aja taas ympyrää kivikossa, josko oppisit olemaan kaatumatta.
Heitä homo voltti ja satuta selkäsi.
Aja tunti ja toinen, polje kunnes on pimeää.
Aja taas vauhdilla, aja alamäkeen.
Tunne, miten pyörä niiaa maaston muodoille.
Menetä sen hallinta ja törmää puuhun.

Pakkaa makkarat ja makuupussi.
Mene laavulle, mene keskellä yötä.
Palele, sillä tähdet ovat kirkkaita pakkasella.
Ryömi ulos löyhkäävästä kolostasi.
Siellä haisee kuolema.

Kaada se kajakki. Kaada se, ja käännä pystyyn.
Upota itsesi varmana, että pystyt.
Anna heidän kaataa sinut, anna heidän yrittää.
Taistele, ja pysy pystyssä. Kesytä vesi.
Suuntaa keula vasten aaltoa, ja anna sen lyödä syliisi.
Naura. Kuuntele, miten riemu kiehuu yli.

Tee jotakin, sinä käärmeen luoma nahka.
Tee, niin kuin tekisit ensimmäistä kertaa.
Anna sen virrata suoniisi
Anna sen lyödä lävitsesi.
Tee se taas, jos uskallat!

4U

Vähän herkkuja, jotka varastin tuolta Tiinalta. En pahemmin harrasta meemilöintiä, mutta aina joskus liha on heikko. Seuraavassa siis mutamia esimerkinomaisia luettelonpätkiä.

Neljä leffaa, jotka olen katsonut useammin kuin kerran:

• Homeboy
• Point Break
• The Wall
• Soul Kitchen
• Across the Universe
• Tarantinot

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

• maatila
• rivitalo
• kerrostalo
• sisäoppilaitos

Neljä maata, joissa olen käynyt:

• Suomi
• Ruotsi
• Saksa
• Ahvenanmaa

Neljä maata joihin haluaisin matkustaa:

• Azorit
• Alpit
• Autiosaari

Neljä suosikkiruokaani:

• pasta
• tomaatti
• kasvikset
• jauheliha
• suola ja mustapippuri

Neljä ruokaa, joita en syö:

• maksalaatikko
• anjovis
• muut pilaantuneet kalat ja limanuljaskat
• epämääräiset lihaklöntit

Neljä kaikkien aikojen suosikki-tv-sarjaa:

• The Wire
• Luther
• Twin Peaks
• Villi Pohjola

Neljä lehteä, joita luen:

• Internet
• Joskus ennen luin Soundia ja Kamera -lehteä

Neljä asiaa, joita odotan vielä tänä vuonna:

• En odota mitään

Neljä asiaa, jotka teen aamuisin:

• Herään (jos on pakko)
• Syön jugurttia ja mysliä
• Menen töihin (jos on työpäivä)
• Nukun (jos mahdollista)

Neljä suosikkipaikkaa Suomessa:

• kotona
• luonnossa
• vesillä
• vierellä

Neljä harrastustani:

• blogit
• valokuvat
• purjehdinta
• liikkuvien kuvien katsominen

Neljä suosikkiurheilijaani:

• Oma jälkikasvu x 2
• Jenni Hiirikoski
• Eräs nimeltä mainitsematon henkilö, jonka kanssa minulla on ollut ilo ja kunnia vetää samaa köyttä, ja joka omasi aivan poikkeuksellista leadershippiä.

Ilmastonmuutos

Auringon säteet hyväilevät lämmöllään jään pintaa, muuttaen sen kirkkaaksi ja kiiltäväksi, läpinäkyväksi. Pinnan alta paljastuu lehtiä ja oksanpätkiä; aarteita, jotka hyytävä kylmyys on aiemmin kahmaissut tiukkaan syleilyynsä. Jää on sulkenut ne siipiensä suojaan; turvaan, koskemattomiin, tavoittamattomiin, näkymättömiin.

Aurinko poraa säteillään pillimäisiä reikiä jäähän, jonka sisällä epäjään muruset imevät sen säteitä itseensä, ja lämmetessään alkavat sulattaa uutta elintilaa ympärilleen. Kevät tekee tuloaan.

Hieman pohjoisempana, sydänjään mailla, jääsydämen valtakunnassa. Siellä navan seuduilla. Siellä, missä pakkasiin on totuttu, ja niitä on pyritty pitämään asioiden normaalina tilana. Siellä on auringon vaaroilta suojaava otsonihuntu hiljalleen ohentumassa. Muuttumassa pelkäksi koinsyömäksi harsoksi.

Siellä sulamisvedet vierivät putouksina maan poskilta. Nuo kuohuvat kosket välkehtivät kylminä talvina kertyneen ikijään pisaroista. Jään, joka on vapautunut kahleistaan, ja joka nyt vuolaana virtana purkautuu tuohon niin suolaiseen mereen.