lauantai 25. helmikuuta 2012

No place. Nobody. Nowhere. End of story.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

All alone in my world

Ei kenenkään vika, niin vain on. Minun maailmani täyttää rakkauden kaipuu. Haluaisin sitä sisälleni muille jaettavaksi. Toivoisin sen ympäröivän minut ja kantavan minua. And nothing else matters.





pää pinnalla

Olen ollut jo pitkään jokseenkin onnellinen. Kuukauden tai kaksi. Olen pystynyt olemaan aktiivinen, tekemään asioita. Huonot hetket, jos sellaisia on ollut, ovat olleet ohimeneviä tuulahduksia.

Lääkärin mukaan kaksisuuntaisuutta ei ole diagnoitavaksi asti, olen vain luonteeltani tällainen ailahteva ja innostuvaa sorttia. Kun saan kerättyä riittävästi voimia, haukkaan liian ison palan kakkua, ja uuvutan itseni uudelleen. "Kuka tahansa jaksaa juosta hetken aikaa melko kovaa, mutta kukaan ei jaksa jatkuvasti täyttä vauhtia." Voihan se olla, ja hyvä jos on niin, koska muutos on mahdollinen käytöstä muuttamalla.

Eräänä päivänä tämä pudotti minut hetkeksi. Se osui hyvin lähelle, kuin olisin nähnyt peilistä omat arpeni. Ohueen tomuun hautautuneet tunteeni ryöpsähtivät kutsun saaneina tajuntaani, saaden minut epätietoisen paniikin valtaan. Se meni kuitenkin pian ohi.