torstai 22. elokuuta 2019

Vihan kyyhkyt

Verenhehkuiset myrskyt
puhaltavat vihan liekkeihin.
Maailma palaa.
Kaunis hehku taivaanrannassa.

Aavalla leviäviä öljyisiä valheita,
mahdottomia siivilöidä.
Peitinsulkiin tarttuvia,
untuvan tukkivia.

Kuka viljelee seitikkiä,
myy herkkusieniä,
lääkehiiltä vatsavaivoihin?
kivihiiltä.

Niin monta pelkoa.
Pelosta vihaa.
Säkkikaupalla,
ulosmittaamattomia vääryyksiä.

Ei vihaa! Ei pelkoa.
Surua.
Surusta myötätuntoa.
Myötätunnosta rakkautta.

Toivoa.
Rakkaudesta toivoa.
Maailman ääriin mahdollisuuksia.
Rauhan rakennelmia.

Niin paljon kaunista
tässä rujossa,
rumassa maailmassa.
Niin henkeä salpaavan kaunista.

lauantai 3. elokuuta 2019

Tukkijätkä lemmen virrassa

On hetkiä, 
kun kaikki sanat tuntuvat vääriltä, 
pieniltä, 
naurettavilta, 
liian mahtipontisilta ja mitättömiltä.
Omenaisia onnen hetkiä, 
vain katseen kosketusta kaipaavia.

On hetkiä kun odottaa, 
odottaa, 
odottaa, 
että pienen tuikun saa sytyttää, 
pienen liekin pimeään, 
jotta näkisit sen tullessas,
tietäisit sen nähdessäs,
sinua sen oottavan, 
meidän omassa pöydässä,
meitä varten tehdyssä,
aamukahveja, 
iltaviinejä,
pergolassa, 
siinä kuistin vieressä. 

Olen onnellinen nyt,
näissä nahoissani,
sinun seurassasi,
kehrään sanoistani lankaa,
asettelen ajatusten rankaa:
Jotain uutta, jotain vanhaa, kaikki lainattua.
Onnen hippu, merkitys ja määränpää,
evakoiden torpassa, 
tukkijätkä lemmen virrassa.


perjantai 19. lokakuuta 2018

Kuin kuu tyyntä vedenpintaa
Kuin leuto tuuli unista heinää
Kuin aamunkoi kasteista nurmea

Kuin kaakkuri suolammen usvaa
Kuin valkea pilvi sinistä taivasta
Kuin tuikkivat tähdet pakkasyötä

Kuin sinun lämpösi minua

maanantai 28. toukokuuta 2018

Tuuli kasvoillani

Onko tuuli olemassa, onko se todellinen?
Millainen on tuuli, mistä sen tietää?
Kun se tänään on lempeä ja lämmin,
vaikka eilen myrskysi niin, ettei hattu pysynyt päässä.
Kun se yhtenä päivänä nostaa merelle vaahtopäitä
ja toisena saa pienen järven aallot liplattamaan.

Millainen on tuuli, kun se alati tulee ja menee,
ja on joka päivä erileinan.
Kun siitä ei tänään näy merkkiäkään,
vaikka se eilen oli täällä?
Kun se toisinaan syntyy kuin tyhjästä,
sitten taas laantuu ja on kokonaan poissa?

Miksi ei tuuli pysy aina sellaisena kuin on?
Miksi se alati muuttaa muotoaan,
kiertelee ja kaartelee.
Kaadettuaan puut ja heitettyään katot ilmaan,
se ottaa käsivarsilleen siipiään levittelevät linnut
nostaakseen ne mukanaan korkeuksiin.

Onko tuuli todellinen?
Voiko siihen luottaa?

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Unen rajamailta

Haaveet - miten täydellisiltä ne tuntuvat
auringonpaisteessa lepatellessaan
niin keveinä, niin humalluttavan värikkäinä.

Ja miten arkisia, miten raskaita,
kun unelmiinsa kiinni tarttuu,
asetellakseen niitä multaan juurtumaan.

Miten onnea säteilevä onkaan ajatus.
Miten kokoon lässähtänyt toteutus.
Siis, älä herätä minua vielä - älä ehkä koskaan.

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Ystäväni yksinäisyys

Kuin valaistus iski minuun;
ystävistä lempein lie yksinäisyys.
Yksin, vapaana kaipaamasta toista.
Karanneena sosilaalisista rakenteista,
ne hiertävät kuin katumusnauhat.

Yksin; olen oma minäni,
yksin; olen oikeanlainen,
ei siinä mikään edellytä muuta.
Ei ole tarve minun maailmaa muuttaa,
saati maailman määrittää minua.

Niin on paljon maailmassa paskaa,
ja miten monta tuuletinta!
Ei niin paljon pahaa, ettei aina jotain hyvää.
Niin paljon pahaa.
Paskat siitä.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Pääntäydeltä tyhjää

Se imaisee ympäriltään kaiken.
Toiveet, haaveet, odotukset.
Kaiken käärii sisäänsä ja puristaa olemattomaksi hippuseksi,
jota on vaikea nähdä mutta raskas kantaa.

Posket lommolla ja huulet töröllä se imee itseensä aikaa kuin spagettia.
Se syö huomisen. Ja eilisen. Tulevaisuuden ja muistot.
Sen ruokalistalla on tämäkin hetki.
Eksyn jonnekin menneen ja tulevan välimaaston tuntemattomaan hetkeen,
kuin kiskoitta jäänyt juna kameran kennoon.

Saako sitä mikään täyttymään, minun sieluni mustaa aukkoa?
Epäilen, että ei.
Ei maapallolla liene niin paljoa massaa.
Ei viihteen maailmassa niin runsasta tarjontaa.

Kai ikuisuuden alkuun
se tyhjänä ammottaa.