Nyt puhuu mykkä mies

Niin, minua monet pitävät mykkänä. Ja kyllähän minä hiljainen olenkin. Ei minulla useinkaan ole paljon sanottavaa sellaisista asioista, joista yleensä puhutaan. Monista asioista en ymmärrä mitään, vaikka niin stereotyyppisesti oletetaan. Se saa minut toisinaan tuntemaan itseni jotenkin vajaaksi ja vääräksi. Voi toki olla niinkin, ettei suuremmin kiinnostakaan ymmärtää, ja olen huono teeskentelemään kiinnostunutta. Tyhmäkin voi vaikuttaa viisaalta, jos osaa pitää suunsa kiinni.

Minulla ei ole tarinoita kerrottavana. Minun arkeni on hyvin mitään sanomatonta. Minulla ei ole sellaisia kuulumisia, jotka kukaan haluaisi tietää, enkä minä tiedä, mitä lapsille kuuluu. En ole käynyt Alpeilla hiihtelemässä viime aikoina. Minulla ei ole suunnitelmia illalle, viikonlopulle, eikä loppuelämälle. Enkä jaksa muistaa, minkä nimisiä elokuvia katsoin koko päivän, tai mitä niissä edes tapahtui.

Vitsailla minä osaan. Osaan viedä huumorin äärimmäisyyksiin ja sen yli, jos se vain jotakuta viihdyttää. Tosin minua eivät huvita pierut tai muut ruumiin toiminnot, eikä liioin anatomia. Etniseen taustaan, sukupuoleen, uskontoon, ammattiin tai hiusten väriin yhdistetylle todelliselle tai kuvitellulle stereotypialle saatan nauraa, mikäli vitsi on muuten oivaltava, eikä sen esittämisen tarkoitus ole kenenkään loukkaaminen. Kaikki me kuitenkin tiedämme, että ennemmin räkänokastakin mies tulee, kuin tyhjän naurajasta.

Paljon puhutaan sellaistakin, mihin en halua olla osallinen edes kuulijana. Juoruilu ja pahat puheet saavat minut vaivaantumaan. Sellaiset tilanteet vaatisivat oikeastaan vasta-argumentaatiota, mutta tylyttäjiin eivät yleensä perustelut tehoa, enkä minä erityisemmin rakasta konflikteja. Puhukoot keskenään.

Usein minä pidän suuni kiinni myös siksi, että olen unohtanut nimesi, työpaikkasi ja lastesi nimet, vaikkei olisi pitänyt. Se hävettää minua.

On kuitenkin myös toinen puoli. Toisinaan pidän suuni kiinni, jotten olisi liian äänekäs. Pidän suuni kiinni, etteivät pörriäiset lentäisi kurkkuun. Pidän suuni kiinni siinä toivossa, että onnistuisin vaimentamaan kiimaisten sammakkoiden kurnutukset. Huuleni ovat sinetöidyt siksi, ettei ole järkevää sanoa ääneen sitä, mitä mielessäni ajattelen. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on usein viisaampaa vain olla hiljaa.

Niin, en minä siis varsinaisesti mykkä ole. Ei vain ole tullut sopivaa tilaisuutta puhua.

Miljoonan Scovillen pippuri

Tule, kulje kanssani maailman loppuun.
Hengitä minun ilmaani matkalla ikuisuuteen.

Minun sylini on lämmin, kuin murhatun kansan veri.
Minun sydämeni väkevä, kuin miljoonan Scovillen pippuri.

Tule, ja kesytä minut. Opeta minut tuntemaan tapasi.
Minä olen luottavainen, kuin antilooppi leijonan päivälliskutsuilla.

Näytä minulle heikot kohtasi. Avaa minulle arpesi.
Anna minun painaa terävät hampaani sykkivälle kaulavaltimollesi.

Huumaa minut. Suutele tunnottomaksi,
samalla kun kaivat ulos sirpaleet tulehtuneista haavoistani.

Kiedo minut uumallesi, kuin aurinkoisena kevätpäivänä
lämpimäksi käynyt paita.

Minä olen mieleltäni kaunis, kuin Danny Trejo.
Normatiivinen, kuin Salvador Dalin maalaus.
Selkeä ja yksioikoinen, kuin Toni Wirtasen lyriikka.

Minä olen vetävä, kuin purje rasvatyynellä merellä.
Sinulla on tuuli hiuksissasi.

Tule, ja kulje kanssani, nyt kun maa on autio ja tyhjä,
ja vain me kaksi olemme jäljellä.

Them Bones in the Tea of The Oracle

Jospa antaisin ylen itsestäni, jottei kukaan kuvittelisi minun hukkuneen tuhkana tuuleen. On olevinaan ollut kaikenlaista. Ihan normaalia sairastelua, työmaakiireitä, ja kaikkea muuta mieltä köyhdyttävää ajantappajaista. Muuten olisin kirjoitellut.

Natustelen tässä Ruis Nachoja. Niissä on sellainen riistainen maku, toisin sanoen maistuvat rosmariinilta. Teen kanssa menettelee, ja paremman puutteessa, vaikka maku on vähän kitkeränkarvas.

Niin, minä olen tässä paremman ihmisyyden äärellä. Mussutan ruisnatsoja, enkä karkkia. Päivälliseksi vedän usein jotain salaattia ja raejuustoa. Koska tekee mieli. Eikä juurikaan nykyään houkuta mikään jälkiteollinen eineskakka. En ole tässä mitenkään tosissani liikkeellä, vaan enempi fiilispohjalta. En varsinaisesti koita tehdä mitään vähemmän tai enemmän, taikka olla mitään toisin. Ennemminkin nautiskelen vaan pienistä hyvistä asioista, koska voin. Koitan vetää sillä mielellä, että kaikki hyvä on hyväksi. Enkä niinkään sillä mielellä, että jos tarkkaan ohjelmoidusta viikkoaikataulusta jää joku osio vajaaksi, niin sitten meni päin persettä. Näillä eväillä minä nyt läksin rehvastelemaan.

Ihmettelin tässä taas itselleni kertaukseksi, miten tarkkanäköisen ennustuksen olenkaan itsestäni laatinut. Kuin parahin silmäpuoli oraakkeli, minä ennustin oman jäätymiseni, sekä tulehduksenpunaisen kosketusarkuuteni. Ja katso, niin tinkimättömänä olen tuota laatimaani profetiaaa seurannut, että totisesti olen sen kaiken ansainnut. Näin lahjakkaaksi näkijäksi kun olen osoittautunut, olisi varmaan paikallaan kirjoittaa sellainen vaihtoehtoinenkin ennustus. Ainakin eräässä fantasia saagassa oli tällaiset rinnakkaiset ennustukset, jotka kaiken aikaa olivat kilpasilla siitä, kumpiko tulisi ajan myötä täyttymään.