Nämä ovat niitä aikoja, jolloin veret punnitaan.
Niitä, kun on äärettömyyksiin asti turhautunut kaikesta.
Kun katsoessaan näkee liiaksi vääryyttä, kaikissa maailman suunnissa.
Kun tuntuu, ettei mikkään mene kohtuuella
eikä sillä tapaa kuin toivoisi.
Nämä ovat niitä hetkiä, kun tuntee itsensä liian pieneksi.
Liian voimattomaksi kääntämään väärää oikeaksi.
Liian väsyneeksi etsiäkseen suojaa tai ravintoa.
Hetkiä, joina tuntuu liian hyvältä vain maata sateessa puun alla,
antaa vaatteiden kastua, ja pisaroiden valua pitkin kasvojaan.
Sellaisia ovat ne hetket, kun veri punnitaan. Kalkuloidaan sen koostumusta,
ja kykyä ylläpitää elämää omassa ekosysteemissään.
Niinpä siinä maatessani minä koetan siirtää ajatusteni painoa vereni solukoihin,
tehdäkseni siitä punnitusta varten voimakkaan,
sillä kaikkina aikoina; keveinä, kuohuisina tai raastavina - me olemme toistemme liittolaiset.
