Molli kaipaa kosketusta

Ilman paitaa,
suru kulki tien laitaa.
Hei! - minä huusin sen perään -
tule sisään, esittelen erään.

Se on jossakin piilossa,
Viulussa - tai pianossa.
Piileksii pölyssä sängyn alla.
Minä, palaan sitten illemmalla.

Mollilla myös oli paljaat rinnat
suolainen iho, huokoiset pinnat.
Löysivät toisensa, molli ja suru.
Syrämmelt nyrjähti graniitin muru.

Niin. Ja sitten se tarina loppui. Myöhemmin suru jatkoi matkaansa. Molli hehkui auringonlaskussa kauniina, ilma oli raikasta, ja kevyttä hengittää.

Kolme porsasta

Kaksi porsasta istui viltillä. Ne olivat sen joskus aamupäivällä levittäneet puun alle. Sellaisen taivaita hipovan jättiläisen, jonka oksat kurkottelivat niin pitkälle rungosta, että puu lehvästöineen näytti aivan jättiläismäiseltä sateenvarjolta. Taikka mahdollisesti päivänvarjolta, millainen sää nyt kulloinkin sattui vallitsemaan. Sellainen puu, joita oikeasti on vain saduissa, ja joka vetää ohikulkijoita puoleensa kuin musta aukko avaruutta.  Ja siellä nämä porsaat nyt siis röhnöttivät raukeina vilttinsä päällä, siemailivat kuplivaa simaa laseistaan ja röhkivät verkalleen.