Pitkän viikon pitkät illat

Ahdistaa. Ei ero, vaan yhdessä olo. Tahtoisin jo omaan rauhaan, jossa voin olla oman elämäni herra. Ei tarviitse olla kenellekään velkaa, ei selitiellä, ei olla pahoillaan, ei mukautua. Nukuin kymmeneen. Ei nukuta, vaikka haluaisin. Väsyttää sen sijaan. Tunti heräämisen jälkeen olin jo kypsä päättämään päivän. Ahdistaa ajatus, että pitää jaksaa ilta lasten kanssa. Ja vituttaa se, että minä ahdistun, ja toinen lähtee juhlimaan, vaikkei se minuun mitenkään vaikutakaan.