Oikeasta ja Vitun Väärästä

Olen luultavasti loputtoman usein niin hiljaa mielessäni, kuin myös julkisesti ollut sitä mieltä, ettei absoluuttista oikeaa ja väärää ole. On tahattomia ja tuottamuksellisia tapahtumia, joilla on omat fyysiset seuraamuksensa, ja jotka jokainen ihminen kokee omalla subjektiivisella tavallaan. Tämä kokemus ei kuitenkaan tee asioista oikeita tai vääriä, vaan ainoastaan kokijalleen miellyttäviä tai epämiellyttäviä.

Kuitenkin jokaisella on jonkinlainen subjektiivinen käsitys oikeasta ja väärästä. Mihin se siis perustuu? Osaltaan varmaan juuri tuohon epämiellyttävän ja miellyttävän kokemukseen, joka voi olla joko omakohtainen, tai samaistumisen kautta koettu. Miellyttävyyden taustalla on monia tekijöitä, jotka voivat liittyä vaikkapa henkilökohtaisiin mieltymyksiin, aiheutuneeseen vaivaan, fyysiseen hyvänolontunteeseen, omiin tunnistamattomiin pelkoihin tai muuten vaan omalle epämukavuusalueelle joutumiseen.

Oikeuskäsityksensä voi perustella myös tieteellisesti, mutta silloinkin taustalla ovat subjektiiviset arvot. Voidaan argumentoida tieteellisesti siitä, että oikein menetellen kasveista tulee vihreämpiä, mutta tämä oikeuskäsitys sisältää sen oletuksen, että vihreimmät kasvit ovat arvokkaimpia. Voidaan löytää perusteltuja argumentteja siitä, millä tavalla oikein kasvatettuna lapsista tulee taitavampia toimimaan ryhmissä, mutta argumentti olettaa, että ryhmissä toimiminen on arvokasta. Ja niin edelleen.

Oikeassa ja väärässä on siis kysymys vain ja ainoastaan arvoista. Ne ovat ensisijassa henkilökohtaisia, mutta myös kollektiivisia. Tietyllä ryhmällä ihmisiä voi olla samansuuntaiset arvot, ja näin ollen samankaltainen käsitys oikeasta ja väärästä. Tällaisia yhteisöjä voivat olla esimerkiksi poliittiset puolueet, kansalaisjärjestöt, tai mitkä tahansa väljemmin organisoituneet ryhmät ihan kaveripiirin tasolle asti. Niiden kaverina on helppo olla, joilla on sama käsitys oikeasta ja väärästä, koska ristiriitoja tulee vähemmän. Heidän kanssaan on helppo marssia jonkin asian puolesta.

Jos on kaksi ryhmittymää, joilla on erilaiset arvot ja näin ollen erilainen oikeuskäsitys, kumpi näistä ryhmistä on oikeassa, ja kumpi vitun väärässä? Jokaisen mielestä oikeassa on se joukkio, johon itse samaistuu. Olisihan outoa kiven kovaan väittää olevansa itse väärässä. Kumpikaan ei kuitenkaan edusta mitään absoluuttista totuutta vaan omia arvojaan.

Yhteiskunnallisella tasolla oikean ja väärän määrittää demokraattisessa järjestelmässä enemmistö.  Diktatuurissa kuningas päättää oikeasta ja väärästä. Luonto toteuttaa vahvimman oikeutta ja evolutiivisessa mittakaavassa ympäristöönsä arhaiten sopivan oikeutta.

Miten nämä ryhmittymät, joilla on erilainen käsitys oikeasta ja väärästä, voivat toimia samassa eduskunnassa, samassa valtiossa ja samalla maapallolla? Siihen on minusta vain yksi eväs, ja se on väärässä olevan suvaitseminen.

Miten voi suvaita sitä, joka on ihan vitun väärässä?

• muistamalla sen, ettei itsekään ole oikeasti oikeassa
• yrittämällä todella kovasti ymmärtää, miksi itselle jokin on arvokasta, ja miksi se toiselle ei sitä ole
• asettumalla alttiiksi omien arvojensa muuttumiselle

Jos nämä eväät loppuvat kesken ja kaikesta yrittämisestä huolimatta toisen arvomaailma on kestämätön, on seurauksena suurempi tai pienempi konflikti, jossa tavalla tai toisella vahvempi määrittää oikean ja väärän. Onko se oikein vai väärin? Se on.