lauantai 14. huhtikuuta 2012

Järki O'hoi

Viimeisten vuosisatojen aikana ihmisen elinympäristö on muuttunut niin paljon, ettei tunnejärjestelmän evoluutio ole pysynyt perässä. Oiva esimerkki muutoksen hitaudesta on se, etteivät minun (ex)-puolisoon kohdistuvat tunteeni vieläkään ole orientoituneet uuteen tilanteeseen, vaan ovat edelleen epästabiilissa tilassa.

Vieläkään en ole saanut aivoihini taottua, ettei hänen tavallaan toimiva ihminen ole rakkauteni arvoinen. Ettei sellaisen suhteen päättyminen ole menetys. Että sitäkin yhtä paskiaista pitäisi oikeastaan kiittää exäni petollisuuden paljastamisesta. Ettei ole minkään arvoista olla tärkeä ihmiselle, joka kohtelee minua näin. Jos paskiainen on hänelle tärkeämpi, se on paskiaisen ongelma, ei minun.

Ei minun kannata vaivata päätäni sillä, mitä hän teki ja miksi, ja kenen kanssa. Sillä ei vain yksinkertaisesti ole enää mitään väliä. On aika siirtyä eteenpäin, ja ottaa vastaan, mitä tuleman pitää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)