Jos oksentaisi vaihteeksi jotain tänne. Huutaisi tyhjyyttään interavaruuden mustaan aukkoon. Yksin olo on tyhjää. On eri asia olla yksin, jos tietää, ettei se ole pysyvää.  Koitan hokea itselleni, että jokaisella on oikeus tehdä omalla elämällään niin kuin parhaaksi näkee. Kuitenkaan se ei muuta sitä, etten pidä siitä, miltä se minusta tuntuu.

Elämä on täynnä suuria tunteita. Ikäviä ja mukavia, vuorotellen ja samaan aikaan. Epätietoisuutta siitä, mitä pitäisi tehdä ja miten sen tekemisessä onnistuisi. Toiveita ja pettymyksiä, äkillisiä suunnanmuutoksia.

Ei jaksaisi olla yksin. Elämä pakenee mun luota, vaikka koitan kurkottaa sitä kohti.