Se päivittäinen vähimmäismäärä, joka keholta jää suorittamatta, siirtyy mielen liikkeeksi. Mitä vähemmän fyysistä riekkumista, sen pahempaa on aivojen lepatus, ajatusten harhautuminen ja suoranainen perseily. Mitä enemmän ruumiintoimintoja, sen paremmin pysyy mieli aloillaan, oleelliseen keskittyneenä.Olen antanut itselleni kertoa, ja saanut myös kliiniset perustelut sille, että liikunta tekee hyvää - sekä keholle, että mielelle. Erilaisten terveyden paranemiseen liityvien fyysisten vaikutusten myötä blaa blaa... Ensisijainen syy hyvään oloon on liikehdinnän vapauttama endorfiini. Tekemieni empiiristen havaintojen pohjalta näyttää siltä, ettei se ihan pelkkää potaskaa ole. Ainakaan minulle. Kyse ei myöskään ole pelkästä hikitreenistä, vaan ylipäätään siitä, että nivelet ja lihakset saavat käyttää aikaansa siihen, mihin ne on tarkoitettukin.
Käyttämätön energia kanavoituu levottomuutena ja ahdistuksena. Minä väsyn, jos jään pitkäksi aikaa laakereilleni lepäilemään. Mitä väsyneemmäksi tulen, sen vähemmän tekee mieli liikkua. Ja niin se jatkuu, kunnes lopulta tuntuu, että pää räjähtää aivan tuota pikaa. Liikkeelle pääseminen taas yleensä johtaa virkistymiseen, minkä jälkeen kaikki on helpompaa. Liike on siis kaksisuuntainen noidankehä. Siihen voi myös jäädä koukkuun. Kuulemma. Kysykää hamsterilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)