Beware OF The Mongoose

Oli tuhannen sinne tänne poukkoilevaa ajatusta. Nyt kun yritin tarttua niihin, ne katosivat. Luikahtivat yhdestä vihellyksestä kukin takaisin koloihinsa kuin mangustit preerialla. Se on periaatteessa ihan hyväkin asia. Mongoose is bad news. You should not stop running, or the mongoose will get you. Sisälläni velloo kokonainen mangustipopulaatio. Niitä putkahtelee pintaan siellä sun täällä.

Mangustit ovat ärsykkeitä, jotka saavat aikaan sisäisiä reaktioita. Jonnekin tietoista mieltä syvemmälle poltettuja ehdollistumia. Asioita, jotka ovat esiintyneet yhteydessä merkittävään kipuun tai vaaraan. Ne eivät katoa siitä, että tietoisesti pystyisi ymmärtämään, yhteyden olevan todellisuudessa korkeintaan puolittainen, jos sitäkään. Silti tunnetason reaktiot niihin ovat vahvasti kielteisiä. En voi vain päättämällä muuttaa asiaa.

On melkoisen vaikea luottaa siihen, että ihmiset puhuvat totta. Tekevät, mitä sanovat tekevänsä. Ovat siellä, missä sanovat olevansa. Ajattelevat niin kuin sanovat ajattelevansa. Kun olen nähnyt, miten helposti ihmiset pystyvät valehtelemaan. Niinpä sanoilla ei juurikaan ole painoarvoa.

En ole ennenkään ollut mikään suuri baarien ystävä, nykyään vielä vähemmän. Monet ovat kännissä ääliöitä. Toisista tulee väkivaltaisia. Kolmannet menettävät harkintakykynsä ja moraalinsa rippeet. Harmi niiden kannalta, jotka säilyttävät jonkinlaisen sivistyksen tason myös päihtyneenä.

Kaikki kevytkenkäisyyteen, epärehellisyyteen, välinpitämättömyyteen tai röyhkeyteen viittaava aiheuttaa ahdistusta. Se tekee elämästä välillä hieman raskassoutuisen. Se sulkee ison osan elämää ulos.

Mangustit ovat ovelia saalistajia. Ne vaanivat kaikkialla. Etenkin televisiossa ja radiossa. En kaipaa menneisyydestä mitään. Miksi se siis kynsin hampain riippuu kiinni minussa? Päästäisi jo irti. Ehkäpä siksi, että yritän välttää käymästä samaa läpi toistamiseen. Tosin, vain osa niistä on selkeästi liitettävissä johonkin ulkoiseen kipukohtaan. Osa on enempi sisäsyntyisiä.