tiistai 22. heinäkuuta 2014

Doctor Who Am, I Suppose?

Ihmisenä oleminen on kliseiden summa. Kaiketi erilaisuudestamme huolimatta, meissä kaikissa on jotain samaa. Ymmärrän, miten jokainen kriisi on mahdollisuus. Lukuisia ovatkin mahdollisuudet olleet. Kipu ja koettelemukset kasvattavat. Lapsena sanottiin, että kaurapuuro. Ymmärsin sen silloin toisin - konkreettisemmin. Jos ne ovat saaneet minut kasvamaan, niin olen kasvanut kuin käkkäräinen mänty kallionkielekkeellä. Pieneksi ja kippuraiseksi, jonka juuret eivät ole missään kiinni.

En koskaan ollut tappelupukari. Enpä tiedä, olenko vieläkään, vaikka mielen erämaissa - vuoristoissa ja rämeillä, riehuu varjokseni pinttynyt sisällissota. Sota ajatuksista ja arvoista. Sota inhimillisyydestä, oikeuksista ja velvollisuuksista. Tunteista ja tunteettomuudesta. Sota energiasta ja apatiasta. Toivosta ja toivottomuudesta. Kaikilla sodilla on uhreja.

Yhteenottoja syntyy aika ajoin. Joku on varomaton, ja rutikuivat ruutivarastot leimahtavat taivaalle kuin itsestään. Ristiriidat kärjistyvät konflikteiksi. Jotkin taistelut voitetaan, toisia ei. Pahimpia ovat ne, joiden jälkeen jää lyötynä maahan makaamaan. Lopullista rauhaa ei ole näköpiirissä. Vastapuoli ei neuvottele.

Toivoa kuitenkin on. Toivoa siitä, että välillä saa levätä. Levätä jaksaakseen jatkaa taistelua. Ei siksi, että jaksaisi kouluttautua, ponnistella työuralla eteenpäin, tai rakentaa perheelle uutta kotia. Väliaikaiset voitot ja seesteiset hetket auttavat jatkamaan taistelua selviytymisestä. Taistelu, joka on jokaisen miehen, naisen ja lapsen syntymävelvollisuus.

Oli millainen kriisipesäke hyvänsä, se ei voi eristäytyä. On käytävä kauppaa maailman kanssa. Se on vaikeaa maalle, jonka luottoluokitus on kolme C:tä. Maalle, jolla ei ole juuri muuta annettavaa, kuin rumat tarinat ulkomaantoimitusten reporttereille. Tarinat, joiden henkilökohtainen lohduttomuus jossakin kertojan ja kuulijan välimaastossa muuttuu heidän jokapäiväiseksi leiväkseen. Tarinat, jotka ovat kovin erilaiset, riippuen siitä, kumpi armeija on voitolla. Se tekee kipeää kansalle, joka on riippuvainen humanitaarisesta avusta. Kansalle, joka huoraamalla toimittajien kanssa saa mahdollisuuden pieneen elämään.

1 kommentti:

  1. Toivoa siitä, että viheltävien luotien jättämien valojuovien väliin mahtuu lämpöä ja hymy.

    VastaaPoista

Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)