lauantai 19. heinäkuuta 2014

High hopes & Rackin' disappointments

Kunpa useammat päivät olisivat enemmän tällaisia. Toiveeseen sisältyy oletus siitä, että päivät tulevat minulle jonkinlaisina. Ei ollut sattumaa, että päiväni oli tällainen. Siitä tuli tällainen ainakin puoliksi sen takia, että suunnittelin sen niin. Siksi, että minä tein jotakin toisin. Tietysti tämä on kaksiteräinen miekka. Mieliala vaikuttaa ajatteluun ja tekemiseen, mutta myös toisin päin.

Siis. Jospa useammin suunnittelisin ennalta seuraavaan päivään jotakin tekemistä. Päättäisin ryhtyä tuumasta toimeen, ja tehdä jotain kiinnostavaa. Tai edes jotain, mikä sitten mahdollisesti johtaisi johonkin mielenkiintoiseen. Antaisin päivilleni tarkoituksen. Tuntuu aina hyvältä, kun on saanut jotakin aikaan. Kuvittelen ainakin olevani todellisuudessa sellainen, joka nauttii päästessään tekemään jotakin. Siitä on myös vankkaa todistusaineistoa menneiltä vuosilta. Ja käänteisesti viime vuosilta. Olen ollut epäonnellinen, kun en ole tehnyt juuri mitään. En ollut juuri missään mukana. Näivettynyt kotona.

Kai sille on tavallaan ollut syynsäkin. Olen myös oppinut pelkäämään joutumista heiluriliikkeeseen jaloista roikkuen. Siinä on usein ollut vähän liian pitkä köysi. Ensin on kivasti pää taivaissa, mutta alas tullessa se kopsahtaa ikävästi kiveen. Kuitenkin; koen eläväni vain, kun draivia on riittävästi. Mielen draivia. Tekoina sen ei välttämättä tarvitse tarkoittaa mitään sen kummempaa, kuin musiikin kuuntelua kuulokkeilla. Nyt on ollut hyvää muutaman päivän. Siis ei vain pelkkää kurjan puuttumista, vaan sitä oikeaa plussaa. Vieläköhän saisin putken jatkumaan huomennakin.

Tylsästi sama biisi, mutta tässä on jotain, mikä saa minut syttymään. Kaksi lahjakasta ihmistä, joilla on hyvä keskinenäinen kemia, draivia ja groovia. Ja samalla jotain vähän rosoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)