sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Trying is a Failure?

Niin. Ne uudet, inspiraatio ja motivaatio. Positiiviset asiat elämässä. Katsotaanpa.

Suurin inspiraation lähde nykyisessä elämässäni ovat olleet lapset. Sen huomaaminen on ollut positiivista. On ollut ilo huomata, että näin on, vaikka siihen on liittynyt paljon haasteita, ja liittyy edelleen, oman rajallisuuteni kautta. Kuitenkin, lapset ovat se asia, joka herättää aitoja lämpimiä tunteita. Myös ristiriitoja, koska lapset edustavat omaa riittämättömyyden tunnettani suhteessa heihin, ja paljossa myös äitiään, mikä puolestaan nostaa esiin tiettyjä hankalia asioita. Kuitenkin onnelliset lapset ovat se, mikä lämmittää minua. Isompien lasten vanhat kuvat joista lähes poikkeuksetta näkyy iloa ja riemua. Se, miten vanhimmainen ottaa askeliaan itsenäisyyteen.

Syvään juurtuneet esteet ja ongelmat viilettävät urillaan, ja töytäisevät yhtenään latupohjalta uusia uria etsivän jatkuvasti kumoon. Yksi niistä on vannominen rahanpuutteen nimiin, mikä suurelta osalta on toki konkreettisestikin totta. Toinen on se oma kykenemättömyys, joka on ollut päivittäistä arkea niin kovin pitkään.

No, mitäs muuta? Luonto ja kamera. Ne on kulkeneet kausittain mukana läpi elämän. Melkein jo hakeuduin opiskelemaan valokuvausta pari vuotta sitten. Törmäsin kuitenkin käytännön mahdottomuuteen ja omaan rajallisuuteen. Ihan omana harrastuksena törmään uuden tietokoneen hankintaan, kun ei kuvankäsittely jaksa oikein pyöriä ja tökkiminen ärsyttää. Siis rahaan.

Palloilua olisi kiva käydä katsomassa, mutta kun. Tosin, mikä on loistavaa, käyn kerran viikossa itse palloilemassa, ihan ilmaiseksi. Urheileminen on ollut elämäni kantava voima, ja siitä minä oikeasti nautin. Kunnes se vaihtui sohvaksi.

Asioita olisi usein mukavampi tehdä yhdessä jonkun kanssa. Lukuun ottamatta sitä varautuneisuutta ja siitä seuraavaa molemminpuolista vaivautuneisuutta. Sitä, kun ei keksi mitään sanottavaa.

Meneepäs ihan hemmetin hyvin. Elämä vaan tuntuu olevan täynnä ahdistavia umpikujia, ja siitä on vaikea päästä mihinkään. Luojalle kiitos niistä harvoista ihmisistä, jotka tavalla tai toisella ovat vielä elämässäni mukana, ja joita en ole onnistunut siitä totaalisesti häätämään. Nyt on pakko lopettaa. Pää hajoaa. Pitää yrittää toisella kertaa uudelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)