Jossakin sisällä puhaltaa elämän hentoinen viri. Kevyt tuulahdus, joka hiljalleen liikuttaa pitkään paikoillaan seissyttä vettä, nostaen syvyyksistä ummehtunutta, runollista melodramaattisuutta kohti pintaa. Sekoittaa siihen jostakin kirkkaana loistavan tähtitaivaan äärettömyydestä herkkyyttä ja rauhaa.
Tyhjyyden ja epätoivon irvokkaalle vereslihalle repimälle mielelle taivas on tismalleen sellainen. Siinä on kaikki, mikä riittää saamaan hyväksyvästi maailmaa syleilevän kosmisen rakkauden liekin lepattamaan. Se on kuin lehdellä viipyillen kimaltava pisara, jonka läpi taittuu sateenraikas maailma. Se kevyesti järvellä leijuva usva, suojissaan kaksi rinnakkain uivaa kuikkaa.
Se on rauhaa, joka lähettää hellittämätöntä työtään tehneen kontrollin hyvin ansaitulle tauolle. Antaa otsan lihaksille luvan rentoutua, saa keskittymisen kurtut oikenemaan, ja viiruiksi puristuneet silmät aukenemaan oikeaan muotoonsa. Hiljentää mielen levottomasti leikatun musiikkivideon ahdistavan sykkeen. Se saa tuntemaan itsensä turvallisen pieneksi suuressa maailmassa, joka on täynnä ihmeellisiä yksityiskohtia.
Pysähtynut painottomuuden hetki, jona ratansa ääripisteen saavuttanut keinu valmistautuu vaihtamaan suuntaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)