maanantai 16. maaliskuuta 2015

Vitun paradoksi

Kun asia on todettu, siitä voidaan vetää johtopäätöksiä. Niiden pohjalta voidaan laatia toimintasuunnitelmia joko asian ylläpitämiseksi tai sen muuttamiseksi. Voidaan vaikka todeta, että punainen on kiva väri, ja toimenpiteenä sitten valita ostoskoriin punaisia juttuja.

Ja juuri kun kaikki oli ihanasti helppoa, paikalle kurvaavat kysymysmerkit. Onko punainen varmasti kaikkein paras väri? Mitä se merkitsee? Ja kas, kohta verhotangoista roikkuu verta, voimaa, kommunismia ja sisällissota - noin aluksi. Aivan pian seuraan liittyvät Helsingin IFK ja Porin Ässät. Tämä ja tuo ihminen. Elli Haloon huulet. Elli painii eri sarjassa.

Olisikohan joku muu väri kuitenkin parempi... Ehkäpä vihreä? Ei, ei mitään värejä. Haluan värittömät verhot. Vai haluanko oikeasti punaiset verhot, mutten uskalla tunnustaa olevani kommunisti ja pitäväni bordellia? Jos nyt siis joku kysyy (joku kysyy aina), miksi minulla on punaiset verhot, niin mitä minä sille vastaan? Mitä minä itselleni vastaan? Miksi minulla on ne?

Maalasin viereiseen valkeaan seinään suurehkon kirkkoveneen. Sen luulisi vievän huomion pois verhoista.

- - - - -

Joskus, ja lähes aina, kun yrittää todeta asioista jotakin, törmää exponentiaalisesti laajenevaan, ihan päteviltä vaikuttavien, mutta keskenään toivottoman ristiriitaisten argumenttien viidakkoon. Muisti loppuu ja prosessori ylikuumenee. Sininen kuoleman ruutu jumittaa kaiken, eikä mikään nappi enää toimi.

Antakaa minulle yksi banderolli ja iskulause. Yksi, joka on riisuttu arvoista, asenteista ja niiden aiheuttamista tunteista - joka on absoluuttisesti totta. Yksi totuus, jonka kertominen on arvokkaampaa kuin se, että minä siitä toisten arvojen ja tunteiden vuoksi vaikenen. Antakaa banderolli, niin minä huudan ja marssin, kunnes lopulta kompastun partaani ja kaadun hautani lepoon.

- - - -

Muuan hautausmaa oli turistien erityisessä suosiossa. Sen eräällä haudalla törrötti kyltti, pikantisti hieman kallellaan. Sitä olivat aikojen saatossa yrittäneet kaataa niin saatananpalvojat kuin kirkonmiehet, kenenkään siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta. Tai näin ainakin tarinanjanoisille kerrottiin. Tuossa yksinkertaisessa kyltissä oli yksinkertainen kuva, joka esitti puutarhaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)