Mikäli ihmisen persoonallisuutta tulkittaisiin taloustieteen käsittein, olisin ehdottomasti kvartaali-talous. Elämäni jaksottuu lyhyisiin kiihkeisiin jaksoihin, joiden väliin toisinaan iskee lama.
Toisenlaisin termein olen impulsiivinen ja lahytjänteinen. Innostumismoodissa ollessani hurahdan täysillä, eläen ja hengittäen mielenkiinnon kohdetta yötä päivää, kunnes kiinnostus sitten laantuu kokonaan - homma on nähty. Olen siis utelias. Haluan ottaa selvää asioista. Hankalaksi asian tekee, jos asian tiimoilta joutuu sitoutumaan johonkin, tai tekemään hankintoja.
Pyrin välttämään sitoutumista, koska tunnen itseni ja tiedän, että jossain kohtaa käsijarru hirttää kiinni. Pahana tapanani on myös maalata asioista pilvilinnoja, täydellisiä kuvitelmia siitä, miten kaikki menee upeasti. Se toisaalta synnyttää juuri tuon absoluuttisen sitoutumisen, mutta toisaalta myös saa aikaan väistämättömän romahduksen, kun unelmat valuvatkin hiekkaan. Nämä konkurssit ovat kivuliaita. Pettyy siihen, etteivät unelmat käyneetkään toteen, ja siihen, että taas on haksahtanut samaan halpaan. Sitä alkaa varoa innostumista. Ei intoa, ei iloa, muttei myöskään katkeraa pettymystä.
Miten voisikaan oppia iloitsemaan pienistä, keskinkertaisista asioista. Miten voisi aikuisten oikeasti unelmoida jostain, mikä olisi mahdollista. Tänään illalla panin merkille yhden tällaisen asian. Sen eteen ei tarvitse tehdä mitään, se vain on, ja silti se merkillisellä tavalla aina säväyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)