Kahden viikon sukelluksen jälkeen on tämä ilta ollut taas sellainen normaali. Sellainen, kun voi kuvitella tarttuvansa asioihin ja tekevänsä jotakin. Se tuntuu hyvältä. Jospa vain tietäisi, mikä saa hyvän päivän muuttumaan huonoksi, tai päinvastoin. Sitä olen useasti miettinyt, ja mietin taas. Aivokemian, ajattelun, tunteiden ja elämäntilanteiden sekamelskaa.
Aivokemia
Yksi masennukseen vaikuttavista asioista on melko yleisen käsityksen mukaan aivokemia, ja erityisesti välittäjäaineissa tapahtuvat muutokset. Masennuksen lääkehoidolla pyritään vaikuttamaan juuri tähän. Pitäisi joskus perehtyä aivojen toimintaan vähän paremmin. Mikä muuttuu hyvän ja huonon päivän tai pidemmän jakson aikana. Mikä muuttaa ihmisen energisestä, aktiivisesta ja hyväntuulisesta täysin päinvastaiseksi.
Ajattelu ja tunteet
Masennukseen liittyvät myös vääristyneet ajatusmallit. Ajattelu kai sinänsä on neutraalia, mutta sillä on suora yhteys tunteisiin. Tapani ajatella vaikuttaa sitä seuraavan tunteeseen. Toisaalta taas vallitseva tunnetila vaikuttaa siihen, miten ajattelen. Mikä on ajattelun suhde aivojen biologiseen toimintaan nähden?
Poterosyndrooma
Masennuksen syntymekanismia on minulle selitetty myös mahdottomalta tuntuvasta elämäntilanteesta seuraavalla pitkittyneellä ahdistuksella. Kuin olisi kranaattikeskityksen aikana poterossa, ja tietäisi kranaatin ennemmin tai myöhemmin osuvan kohdalle. Tämä on vallitseva ahdistava tilanne, joka jatkuu, jos en tee mitään.
Vaihtoehtona on hyökätä eteenpäin, mutta silloin tulisi vihollisen ampumaksi. Taaksepäin pakeneminen ei myöskään käy päinsä, koska silloin omat ampuisivat sotilaskarkurina. Kaikki vaihtoehdot siis tuntuvat yhtä mahdottomilta, kuin vallitseva tilanne. Luontaiset puolustautumismekanismit eivät ole käytettävissä.
Mahdottoman tilanteen ratkaisuna on masennus. Turtuminen, toivoton tulevaisuus, elämän merkityksettömyys.
Lopulta kukaan ei taida kuitenkaan tietää, mitä masennus todella on. Näin siitä huolimatta, että tautikuvaukseen on määritelty joukko oireita, joiden perusteella vuosittain 5-6% suomalaisista sairastuu masennukseen. Siis joka kahdeskymmenes ihminen.
Selkeä muutos on, että yksi työhön liittyvä ratkaisemattomana ollut asia on nyt aikataulullisesti ohitettu, ja siis myös saatu jonkinlaiseen ratkaisuun, vaikkakaan ei minun toimestani. Muuta en nyt oikein keksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)