Puisto-Elvis

Aurinko on porottanut Puisto-Elviksen kastanjaiseksi päivettynyttä selkäpuolta jo hyvän aikaa. Hänen kääntyessään väliin selälleen, paljastuvat sixpackin nurmikkoon painamat jäljet, joita useampi lähistöllä odottanut miss kuolastamärkäpaita rientää oitis kiihkeästi suutelemaan. Laiskan letkeitä ihmisryhmiä loikoo siellä täällä. Herramiehet pelaavat shakkia ja petankkia. Lapset syövät jäätelöä. Rakastavaiset sotkevat niillä toisiaan.

Lounasaikaan kokoontuu joukko tiedostavia elämäntapahippejä mielenilmaukseen. Vastustamaan vihoviimeisiä rahanahneita korporaatioita. Puolustamaan oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta. Nuori ja vapaa journalisti kirjoittaa tapahtumasta juttua paikallisia ajankohtaisasioita käsittelevään verkkojulkaisuunsa - valokuvaajan hakiessa sopivan dramaattista kulmaa jutun kuvitukseen. Puolen kilon painoinen argentiinalainen naudanfileepihivi tirisee parilalla läheisessä lounasravintolassa.

Myöhemmin illalla, pistävän kirkkaan kuumotuksen liennyttyä pehmeän raukeaksi jälkilämmöksi, alkaa torin keskustassa sijaitseva kivetty aukio vetää kansaa. Puisto-Elviksen kädet käyvät rytmikkäästi, maalaten puiston äänimaisemaa monipolvisella sykkeellään. Rytmi on köyhän taivas. Se on hullujen huumetta. Kitaramiehet ykkönen ja kakkonen tulevat mukaan, ensimmäisen kompatessa, ja jälkimmäisen slaidaillessa lasipulloa pitkin kitaransa kaulaa. Ympärillä kengänpohjat tamppaavat tahtia, käsiä laitetaan yhteen, lanteet liikkuvat ja hyväntuulinen riehakkuus valtaa alaa. Monenkirjavat akrobaatit, tanssi-Elvikset ja muut katutaiteilijat ottavat osaa riemunkirjavaan ruumiinkulttuurin juhlaan, joka jatkuu pitkälle auringonlaskun tuolle puolen.