Tanssinopettajan oppipoika

Oli ahkerasti opiskeltu askelia, pyöräytyksiä ja taivutuksia. Harjaannutettu kehoa liikkumaan voimakkain ja määrätietoisin liikkein. Säilyttämään kaikessa sulavuus. Oli sipsuteltu pienin askelin, otettu harppauksia, ja sipsuteltu taas. Askel eteen ja askel taakse, pyörähdys ja sivuaskel. Kierrelty ja kaarreltu, otteessa ja erillään.

Oli opeteltu sulautumaan yhteen ja mukautumaan toisen liikkeeseen. Aistimaan erilaiset värähdykset ja jännitykset, ja tietämään mitä ne tarkoittavat. Opeteltu sietämään iholle tulemista. Rikollisen lähelle. Oli annettu katseille aikaa kohdata. Kiinnittyä, ja lukittua maaliinsa, kuin magneetin vetäminä. Oli harjoiteltu ahkeraan, tehty loputtomasti toistoja. Oli uuvuttu. Jalat olivat menneet rakoille, ja oli nielty epätoivon kyyneliä.

Ja lopulta, kun kaikki sujui kuin rasvattu, oli opeteltu unohtamaan, mitä aiemmin oli opittu. Oli opeteltu vastaamaan kaiken riisuvaan katseeseen samalla mitalla. Alettu haastaa toista kohti tuntemattoman rajoja. Alettu antautua hetkille tunteiden koko kirjolla. Oli opeteltu sulkemaan ulos kaikki, mikä ei välittynyt iholta iholle, tai pitkin silmien siltaa. Oli tanssittu intohimon koko voimalla, ja annettu musiikin viedä mennessään.

"Kun tanssitte, antakaa palaa. Tanssikaa aina niin, että kääntyessänne kumarrukseen, yleisö osoittaa suosiotaan kyynelsilmin ja seisaaltaan. Kunnioittakaa toisianne, mutta myös itseänne. Muistakaa, että kaikki tanssit päättyvät, ja jos on antanut kaikkensa, sen jälkeen tuntee itsensä tyhjäksi. Se tarkoittaa, että kaikki on hyvin. Tanssilla ei ole tarkoituksia, eikä pyrkimyksiä. Tanssi on."