Heittäytymisiä

Kapteeni vetää syvään henkeä ja puhaltaa keskittyneesti keuhkot tyhjiksi. Hän asettaa kätensä mittareiden ja katkaisimien joukossa olevalle kromin väriselle vivulle. "Autopilot" sanan alla oleva vihreä merkkivalo hypähtää pykälän verran oikealle, muuttuen samalla punaiseksi. Ohjaimet tulevat tunnokkaiksi. Kone on nyt hänen hyppysissään. Hän kallistaa ohjaimia hallitusti ensin oikealle, ja sitten vasemmalle. Kuin varmistaakseen, että todellakin on tämän koneen pilotti, joka kykenee vaikuttamaan koneensa lentoratoihin. Hyvä. Se toimii.

Seuraavaksi lentäjä napsauttaa mikrofoniin virran, ja kytkee matkustamon kovaäänisen päälle. "Hyvät matkustajat", hän aloittaa - "Pitäkäähän hatuistanne kiinni!" Sitten hän kääntää koneen reippaaseen vaakakierteeseen. Koneen etuosassa olevan valvontakameran tallenteelta näkyy, miten matkustajat painautuvat toisiaan vasten kohti koneen vasenta kylkeä. Ihmisten pitkät hiukset nousevat ja laskevat kuin aurinko, idästä länteen, ja lopuksi tunnelma tiivistyy koneen oikealle kyljelle, ennen kuin kaikki taas normalisoituu. Erään matkustajan margaritasta ei koko aikana läikkynyt pisaraakaan.

Horisontin palattua normaaliin asentoonsa, kapteeni kytkee autopilotin takaisin päälle. Monta vuotta keskittymisestä kurtussa olleet otsarypyt ovat oienneet.

Matkustamossa käy kuhina. Joku on mennyt tolaltaan ja kertoo kipakoin äänenpainoin ottavansa yhteytä ilmailuviranomaisiin. Hänellä on suhteita. Toinen päivittää innostuksesta täristen statustaan: vaakakierre@DC10 #wtf. "Se ei ole mahdollista", inttää joku myöhemmin aerodynamiikan laitoksella. Jos sellainen kone kallistuu yli 23 astetta, se sakkaa ja putoaa kuin kivi. "Se ei voi olla mahdollista."