Fuck it.
Fuck me.
Fuck my brain.
Fuck life.
And fuck the fuckin' death.
Olen yrittänyt elää, mutta kuolema haroo viittani liepeitä luisin sormin. Se on näyttänyt nimet valtakirjoissaan. Se pakottaa katselemaan, miten leikittelee tulevalla saaliillaan. Se pitää epätietoisena ja varpaillaan. Se odottaa, kunnes on saanut imenyt itseensä kaiken elämän, johon ylettyy kurottmaan, ja vasta sitten kaappaa ikuiseen syleilyynsä sen, jota on tullut hakemaan.
Olen yrittänyt elää, erotuksena siihen harmaaseen koomaan, jonka olen suojakseni kietonut. Olen päästänyt ihmisiä lähelleni. Erotuksena siihen yksinäisyyteen, johon olen alastomuuteni verhonnut. Se tuntuu ihan hyvältä.
Ja silloin voi aina jotain mennä pieleen.
Jos ei systemaattisesti kieltäydy kaikesta vastuusta, huomaa yhtäkkiä olevansa vastuussa kaikesta ja kaikista, kykenemättä säilyttämään rajojaan ja pitämään puoliaan. Jos ei jatkuvasti pidä jäitä sydämellään, päätyy heti kohta välittämään liian paljon. Olemaan huolissaan. Jos pehmentää sydämensä, alkaa taas tuntea sykkivää kipua, muuttuu tarvitsevaksi. Jos ei pidä suutaan tiukasti supussa, tulee helpostikin päästäneeksi posliinikauppaan villejä eläimiä. Miksi ihan tavallisen ihmisenä olemisen pitää olla niin kovan työn takana.
Tässä ei ole kaikki totuudesta. Tässä on se paska, joka pitää lapioida navetasta ulos. Ne roiskeet, jotka lentävät ilmaan, eteenpäin vyöryvän massan lyödessä vasten aallonmurtajan vallia.
Linkitän tähän vielä tämän suosikkibiisini:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)