-Hei. Minne olet menossa?
-Keskisuomeen.
-Sopiiko, että tulen mukaan?
(arvioiva katse)
-Sopiihan se.
-Odotatko hetken, niin käyn pakkaamassa sukkani? Hammasharjan voin ostaa matkalta.
(nauraa)
-Ehkä odotan, ehkä en.
Noin minuutissa sullon reppuun vaihtovaatteet, antiperspirantin ja kirjan. Puhelimen matkalaturin. Vielä pokat mukaan ja pihalle. Hän odottaa autossaan, käsi ulkona kuljettajan puoleisesta ikkunasta. Sivupeilistä heijastuvat pitkät hiukset ja aurinkolasit. Viskaan romuni takapenkille ja istahdan pelkääjän paikalle. Kätkettyjen silmieni vekkuli pilke heijastuu hänen suupielestään. Sekopäistä. Tie aukeaa edessä.
-Mennäänkö?
-Mennään.
Hän polkaisee kaasua ja nostaa kytkintä. Takapyöriin välitetty voima siirtyy edelleen pysäköintialueen soraan, kun ajokkimme ampaisee liikkeelle. Kierrosten yhä noustessa keula alkaa ahnaasti niellä asfalttia. Ajoviimaa puskee sisään sivuikkunasta, pörröttää hiuksia, hyväilee ihoa ja puhaltaa vilvoittavasti niskaan. Pyörteinen ilma saa vaatteet lepattamaan ja synnyttää voimakkaan läsnäolon tunteen. Alkuillan aurinko paistaa.
-Minä olen Peggy.
-Peggy, you can call me Al.
Radio City tuuttaa Rock-tarjontaansa suoraan endorfiinikeskukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)