En minä mahdu sellaiseen normaalin muottiin mitenkään, eivätkä istu minun päälleni kaupparatsun lipevät vaatteet. Eivät minua liiemmin pue sorretun työväen vakavat aatokset. Minulta tyystin puuttuu tiedemiehen vakaa usko siihen, mikä on todistettu, niin kuin puuttuu itseään elämää suuremman taiteilijan turhamainen itseriittoisuus. Enkä minä suin surminkaan haluaisi toden teolla menestyä missään, mihin olen tullut ryhtyneeksi.
Minä olen hulluuteen tuomittu. Olen kieli poskessa teeskenneltyä röyhkeyttä rakastava ilveilijä. Minä ihailen oivaltamisen nerokkuutta; harvinaislaatuista tapaa yhdistää yhteenkuulumattomat, ja saada siitä aikaiseksi jotakin väistämätöntä. Minä palan tässä ja nyt, tässä hetken todellisuudessa. Minä lumoudun pimeyttä kiusoittelevasti hyväilevien liekkien lämmöstä.
Minä leikin itsekseni kuurupiiloa kartanossa. Jännittyneenä ja henkeäni pidätellen minä kurkistan suurten verhojen taakse. Päästän ilmoille ilahtuneen hihkaisun, kun sieltä paljastuu toinen tuikkivasilmäinen hullu. "Menisimmekö laiturille katsomaan pisaroita," minä kysyn, sateen rummuttaessa ikkunaa.
Minä toivon mielessäni, että hän olisi oikea, lihaa ja verta, eikä sulaisi sateeseen. "Minä olen puoliksi noita, puoliksi prinsessa" hän sanoo, ja kääntyy lukemaan vastausta katseestani. Se säteilee lämpöä, saaden hänen varovaisesti keimailevan hymynsä syttymään. Eikä minun tarvitse hänelle erikseen kertoa sitäkään, että olen puoliksi sammakko. Sammakko, joka niin kovasti toivoisi olevansa lumottu prinssi - sillä silloin minä saisin suudella tuota jumalaista neitoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)