Tänään, hyvät kuulijat, minä nauroin ääneen ranskalaiselle elokuvalle. Luulisin. Ranskaa siinä ainakin puhuivat. Komedian tekeminen ei ole ihan helppo laji. Eikä etenkään romanttisen komedian. Sitä tuppaa olemaan kahdenlaista: (hyvää ja huonoa, tekisi mieleni sanoa, mutta ei se varmaan niin ole kuitenkaan). Mutta on siis sellaista komediaa, jossa jalustalle nostettuun vitsiin osoittaa nuoli. Alle kiinnitetytssä kyltissä lukee tikkukirjaimin: HUMORI. Pakko myöntää, että joskus, vääränlaisessa mielentilassa ja oikean tyyppisessä seurassa, sellainenkin saattaa naurattaa. Myönnetään. Paremmin kuitenkin toimii sellainen vähän verhotumpi, hienovaraisempi, salakavalampi ja monityydyttymättömämpi huumori. Komediassa pitää olla kerroksia, niin se on. ihan niin kuin ogreissa. Tai mitä ne nyt oli.
Älkääkä turhaan kysykö, miksi katsoin ranskalaista romanttista komediaa. Eilen katsoin feministisotaelokuvaa, ja ajoin pääni kaljuksi. Nih.
Ranskalaiset elokuvat on lähes poikkeuksetta hyviä. Tosin mulle voisi lukea vaikka Windowsin käyttöehtoja ranskaksi ja olisin ihan myyty...
VastaaPoistaNo mutta mikä leffa? Kerro!
Sydäntenmurskaaja. Se tuli yleltä tässä hiljattain. Kyllä se sinulle sitten toimii, koska ranska.
VastaaPoistaJaa, joo, L'arnacoeur. Mä olen googlen muistin perusteella jopa googlannut sen silloin, mutta en tiedä miksen sitten katsonut kuitenkaan.
VastaaPoista