tiistai 28. lokakuuta 2014

Mies yli laidan

Hän kysyy. Miksi, ja minkä takia? Hän ei ymmärrä. Hänelle selitetään. Ei, hän ei ymmärrä, että miksi. Eihän niin voi tehdä. Eihän niin voi ajatella. Kun ei hänkään. Hänellä ei koskaan ole ollut masennusta. Onko hänellä koskaan ollut syöpää? Ei, ei ole ollut. Maailma on hänen kuvansa. Hän on taso, ja maailma siitä johdettu kolmiulotteinen perspektiivikuva. Hän kysyy, vaikkei häntä kiinnosta. Hän haluaa sanoa, että väärin meni, mutta pudottaa kysymysmerkin.

Kaikkia asioita ei voi ymmärtää järjellä. Siis sillä järjellä, jonka itse ymmärtää järkeväksi. Jotkut asiat voi ymmärtää järjellä vasta sitten, kun järki ja asia ovat tarpeeksi pitkään purjehtineet samassa veneessä. Joitakin asioita voi ymmärtää logiikalla, mutta siinä ei ole järjen häivää. Pitää katsoa järjen tuolle puolen, itsensä ulkopuolelle. Pitää hylätä oikea ja väärä. Relevantteja ovat vain syyt ja seuraukset.

Siis, miksi - miksi hän siis kysyy? 
raapusti klo

5 kommenttia:

  1. Liisu29. lokakuuta 2014 klo 10.55

    Kirjoitat hyvin!

    VastaaPoista
  2. Lupus29. lokakuuta 2014 klo 17.40

    Niin, kirjoitan kymmenellä sormella. Tai yhdeksällä. En ole varma. Paitsi numerot töpöttelen yhden sormen yhteistyönä. Numerot ovat heikkouteni. Ilman niitä kirjoittaisin erinomaisesti. Vaikka et sinä tainnut sitä tarkoittaa. Mitä se sitten oikein onkaan, kun kirjoittaa hyvin. tai se, että ei kirjoita. No, minä kiitän taas tästä.

    VastaaPoista
  3. Liisu29. lokakuuta 2014 klo 19.35

    Hyvin kirjoittamalla tarkoitan yleensä sisältöä ja ilmaisutaitoa. Sormista viis! Tärkeintä tulos, ei aika, joka kirjoitukseen menee. : )
    Minusta kirjoittaminen ei ole helppoa.

    VastaaPoista
  4. Lupus29. lokakuuta 2014 klo 19.58

    Kirjoittamisen sinänsä koen luonnolliskeksi tavaksi ilmaista itseäni; kuin olisin syntynyt kirjoituskone suussa. Se, että kirjoittaisi oikeasti laadukasta tekstiä, on paitsi jossain määrin makuasia, myös haastavampaa. Lauserakenteeni ovat vähän mitä sattuu, pilkut siellä täällä ja yhdyssanojen kanssa niin ja näin. Alleviivaan tarpeettomasti tai sitten olen liiallisen epämääräinen. En aina jaksa solmia lankaa, vaikka huomaisin sen katkenneen. Jos nyt päät ovat kuitenkin jollain tapaa näköetäisyydellä. Minun tekstini on raakaa, toisinaan vain puoliksi oikoluettua, toisinaan on suurimmat sotkut siivottu maton alle.

    Ehkäpä siinä parasta ovat itse ideat tekstin taustalla. Kielikuvia naulaan kohtuudella toisinaan. Näin saattaisin itse asiaa arvioida, jos pitäisi.

    VastaaPoista
  5. Lupus2. marraskuuta 2014 klo 19.37

    http://www.hs.fi/paivanlehti/01112014/mielipide/Kun+mieless%C3%A4+napsahtaa+j%C3%A4lki+voi+olla+rumaa/a1414729936742

    Näin se varmaankin menee. Ja saman tyylinen logiikka löytyy luultavasti siitä, kun isä hoitaa homman. Jos oikeasti yrittäisi ymmärtää, niin ei se kovin vaikeaa ole.

    VastaaPoista

Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)