Tyypillinen muutos on esimerkiksi se, että päättää käydä vasta aamulla suihkussa. Ja se, että menee vasta vähän myöhemmin nukkumaan. Se, että katsoo enemmän televisiota, ja viettää vähemmän aikaa tosimaailmassa. Nauttii melankolista musiikkia suurina annoksina. Jättää tankkaamatta energistä, uhmakasta, riehakasta ja kaikin tavoin positiivista äänimaailmaa. Ahtaa itseensä enemmän sokeria ja vähemmän vitamiinia. Röhnöttää liikkumisen sijaan.
Mikä siinä onkin, kun näitä ihan yksinkertaisia pieniä valintoja on usein niin vaikea saada tehtyä oikein? Miksi jotkut tuntuvat kykenevän paljon suurempaan määrään rakentavia ratkaisuja? Onko se synnynnäistä vai opittua? Geeneissä vai kulttuurissa? Mistä syntyy kyky vastustaa mielitekoja? Suunnata empimättä kohti epämukavuusaluetta ja jättää tikkari maahan lojumaan? Mistä on lähtöisin kyky valita järjellä tunteen sijaan? Jos, ja todennäköisesti ainakin osaksi kun, nämä asiat ovat opeteltavissa, pitäisi niiden ehdottomasti olla opetussuunnitelman keskeisin oppiaine. Kestävyysvaje olisi sillä paikattu, jos ihmiset osaisivat tehdä sen, minkä itse tietävät järkeväksi. Jos tämän yhden asian kohtuudella hallitsee, pärjännee elämässään yleensä melko hyvin.
Teemaa on edellä kuvailtu melko ongelmalähtöisesti. Kannattaa keskittyä positiiviseen. Kannattaa harrastaa itsesuggerointia ja -manipulointia, sekä itseen kohdistuvaa aivopesua. Rakentaa mieleensä sellaista mielikuvaa, joka luo uskoa, joka palkitsee, ja synnyttää hyviä viboja. Kannattaa nostaa nyrkit pystyyn. Kannattaa huutaa ki-ai! Kannattaa nousta aina uudelleen jaloilleen, tai vähintään raahautua kynnet verillä pitkin lankkulattiaa. Kostonhimoisesti irvistäen, kohti avointa ovea.
Oletko sä tehnyt koskaan sitä MBTI-testiä? Olet varmaan. Tuli vaan jotenkin tätä lukiessani mieleen, että jos/kun löytää sieltä sen tyypin, joka omaan itseen kolahtaa, niin itse ainakin olen sen jälkeen pystynyt tietyissä asioissa olemaan armollisempi itselleni, ja kehittämään heikkouksia ja vahvistamaan vahvuuksia. Ainakin jossain määrin. Vaikka silleen muuten oonkin aika hyvä ihan tämmöisenä.
VastaaPoistaJoo. Oon tehnyt perusteellisemman joskus muutamia vuosia sitten. Äsken tein tuommoisen pikaversion, jonka perusteella:
VastaaPoista- - - - - -
Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista
Ekstrovertti ------------------------*---------------- Introvertti
Käytännöllinen ----------------------------------------* Intuitiivinen
Ajattelija --------*-------------------------------- Tuntija
Impulsiivinen --------*-------------------------------- Harkitsija
(mmpp)
Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi
Olet oma yksilösi, älykäs, etäisen analyyttinen ja mietiskelevä. Arvostat eniten ideoita, periaatteita ja abstraktia ajattelua. Kaltaisesi loogiset ihmiset yrittävät ymmärtää ja selittää maailmankaikkeutta, eivätkä muuttaa tai hallita sitä. Ihmistyyppisi usein haluaa korkeampaa koulutusta ja pyrkii saamaan oppiarvoja ja tietämystä useilta elämän alueilta. Sinulle soveltuvat parhaiten akateemiset tai tutkimustyöhön liittyvät ammatit. Ei ole väliä, mistä tieteenalasta on kysymys, niin olet kotonasi kun voit tutkia asioita ja miettiä ja analysoida abstrakteja ja teoreettisia aiheita. Olet usein visionäärin, tiedemiehen tai arkkitehdin roolissa. Teet oman työpanoksesi mieluiten yksin. Sinulla voi olla vaikeuksia arkisten asioiden hoitamisessa, koska asioiden mietiskely täyttää elämäsi. Toisten mielestä saatat olla ylimielinen ja syrjäänvetäytyvä. Ihmissuhteet voivat olla sinulle ongelmallisia, koska tunteet ovat sinulle vierasta aluetta.
- - - - -
Tuossa tuloksessa monta asiaa ehdottomasti oikein, ei kaikki kuitenkaan. Ihan ensisijaisesti koen olevani hyvin ristiriitainen ja ambivalentti. Olen esimerkiksi hyvin vahvasti tunneihminen, tuulella käyvä, mutta samaan aikaan myös ehdottomasti looginen ja analyyttinen. Omasta mielestäni ainakin. =D Yhtä aikaa sekä hyvin impulsiivinen, että neuroottisen harkitseva. Pidän moraalia erittäin tärkeänä, ja joissain tilanteissa pyrin noudattamaan koodia orjallisesti. Välillä toimin hyvin tietoisesti sitä vastoin, miten asiat "pitää" tehdä. Toisinaan olen kaivan kaikesta esiin positiivista, toisinaan taas en tunnusta koko positiivisen olemassaoloa.
Jos jotakin, niin varmaan sitten ensisijaisesti olen tuulella käyvä. Altis ympräristön vaikutteille. Imaisen ympäristön ja olosuhteet sisääni, ja tulen osaksi sitä. Kuin jonkun sortin kameleontti. Enkä tarkoita teeskentelyä. Olen tavallaan pakan jokerikortti. En ole varsinaisesti mitään, mutta voin olla vähän mitä vain. Osin se on tietoista, olen sitä, mitä tarvitaan, tai mikä kuvioon sopii. Osin välitön seuraus vahvaan tunnereaktioon - innostukseen tai lamaantumiseen.
Toisaalta varmasti omaa persoonallisuuttani hämärtää tämä taipumus masentumiseen / masentuneisuuteen / alavireisyyteen /melankolisuuteen. Suuren osan elämääni se ei ole ollut todellinen minä, joka peilistä katsoo. Se on minä pakkopaidassa, joskus valvoneena ja kidutettuna, jos sitä tilaa nyt jotenkin koittaisi konkreettisesti kuvailla. Pitäisi siis pystyä tekemään ero sen välillä, mikä on minua, ja mikä jotakin muuta. Vai onko se synkkä ja pelokas puoli myös minua? Ainakin se on ollut aina läsnä. Alle kouluikäisestä. Toisaalta aina on ollut myös se toinen puoli - keväällä irti päästetty vasikka, joka potkii innoissaan ilmaa, eikä vielä tiedä saavansa kohta sähköaidasta tällin. Persoonallisuuteni on niin selkeästi kaksijakoinen, että itse olen epäillyt olevani pipo ihmisiä. Kuulemma se on kuitenkin vain persoonallisuuden piirteeni. En näes ole riittävän holtiton ollakseni hypomaaninen.
Tähän jakomielitautisuuteen kun vielä sotkee taipumuksen kaiken kyseenalaistamiseen, myös itseä koskevien havaintojen, niin johan siinä on ihminen onnellisesti pihalla.
Oho. Aika pitkä kommentti.
VastaaPoistaEli INTP, jos oikein tulkitsin? Kannattaa lukea syvällisempiä kuvauksia tyypistä, jos sieltä vaikka tulisi jotain ahaa-elämyksiä. Mä olen ISFP ja alkuun jotenkin taistelin sitä vastaan, että olisin tunne- enkä järki-ihminen, mutta pakko se sitten on ollut myöntää, mitä syvemmin asiaan olen perehtynyt. Mulla tosin se T (ajattelija) ja F (tuntija) on noissa testeissä aina semmoinen ihan rajatapaus, että olen vähän siltä väliltä.
VastaaPoistaMä en ole mikään hörhöilijä silleen, että uskoisin horoskooppeihin ja kuun asentoihin, mutta MBTI on kyllä (ainakin omalla kohdallani) aika hitsin tarkkanäköinen persoonallisuusanalyysi. Mutta uskon kanssa, että masennus saattaa muuttaa ja vääristää tulosta.
Aloita vaikka tuolta. :)
VastaaPoistaMulla tulos yleensä ENTP, joskus INTP, ja olen kokenut ne aika osuvaksi kuvaukseksi. Myös melko tutulta kuulostaa Lupuksen pohdinta ja etenkin tuo että jotain jää tekemättä ja siitä sitten seuraa asioita, vai jääkö jotain tekemättä siksi että on jo tilanteita, ja vastaavasti ylöspäin mennessä alkaako se nousu siitä että rupeaa tekemään jotain vai alkaako tekemään jotain siksi kun nousu alkaa...
VastaaPoistaMutta sitä kaksi- taikka monijakoisuutta olen selittänyt horoskooppimerkillä! ;)
Luulen, että se toimii vähän molemmin päin. Tekeminen vaikuttaa osittain oloon, ja olo tekemiseen. Se on sitten vaikeampi sanoa, että missä suhteessa kulloinkin.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä. Ja sikäli siis pystyy tietoisesti vaikuttamaan sen kierteen suuntaan. Mutta myös on joskus niin, että sanotaanko vaikka se yöhön valvominen ja hiilihydraattien nauttiminen alkaa olla ihan fyysisesti raskasta ja epämiellyttävää, ja aikaisin herääminen ja vitamiinien syönti onkin houkuttelevaa ja helppoa. Ero voi olla vuorokaudessa. Jos paheita ei kaipaa niin niistä on helppo luopua. Joskus taas, jos puuttuu se noste, on ihan samanlaisten muutosten tekeminen pitkällinen ponnistus.
VastaaPoistaAamen tälle.
Poista