Nyt myönnän heti rehellisesti olevani pikkuisen varkaissa. Luin hiljattain artikkelin tai systeemin tai jutun, jossa puhuttiin tästä. En vaan enää löydä sitä mistään. Seuraavat ajatukset ovat heränneet siltä pohjalta tai sitten ne on siitä suoraan varastettu. En muista kumpaa.
Kyse oli - ja on - onnellisuuden tavoittelusta. Siitä, ettei sellainen oikeastaan ole hyväksi elämälle. Ajatelstiin jatkuvan onnellisuudesta haaveilun olevan itseasiassa ylenpalttista kurjistelua sen kanssa, ettei sitä onnea ole. Ratkaisuna ehdotettiin, että kannattaa lakata sitä ylenpalttisesti tavoittelemasta, ja keskittyä elämään. Kuulostaa loogiselta. Jostain tällaisesta kai on kyse siinä Hellstenin "Saat sen mistä luovut" kirjassakin. En tiedä, kun en ole lukenut.
Kiristetään ruuvia vielä vähän lisää. Mikä ihmeen tarve sitä onnellisuutta on ihmisellä edes jahdata? Eihän sitä voi edes syödä. Siinä ei voi asua, eikä se suojaa meitä vaaroilta. Harvoin siitä voi edes oppia mitään. Onnellisuus on siis melko lailla hyödytöntä. Silti minä ainakin useasti manailen mielessäni tätä onnellisuuden puutetta. Aika typerää. Miksi pitää saada tehdä tai kokea asioita, joista tulee onnelliseksi? Asioitahan oikeastaan kannattaa tehdä siksi, että ne tulisivat tehdyksi. Koska se on hyödyllisiä, sekä yksilön itsensä, että yhteisön kannalta.
Paskat onnellisuudesta. Elämä on sellaista kuin on; antaa sen olla. Kaikki myös muuttuu alati, joten se, mikä tänään oli onnellisesti, voi olla huomenna toisin. Mikä tänään onnetonta, voi muuttua paremmaksi, tai jopa osoittautua todelliseksi aarteeksi. Elämä kulkee mysteerisiä polkuja. Antaa sen kulkea. Antaa kivien olla kengässä. Tehdään valinta olla tänään tyytyväinen elämään sellaisena, kuin se tänään on. Jos saavuttaa tyytyväisyyden, ja on vaikka ihan vähän Zen, niin ei silloin ainakaan ihan hirmuisen onneton voi olla?
Kai se on vähän sama asia kuin se, että on onnellinen niistä pikkuasioista elämässä? Luulen vähän, että Hollywood on pilannut sen, mitä me luulemme onnellisuudeksi. Kun koko ajan hakee jotain elokuvaonnellisuutta, niin ei kai sitä koskaan olekaan onnellinen.
VastaaPoistaSiinä mielessä keskiajan (suomalaisen elokuvan mittapuussa) kotimaiset elokuvat ovatkin oivallisia. Vaikkapa Aki kaurismäen tuotanto. Siitä on Hollywood disnifikaatio kaukana.
VastaaPoistaEn tiedä mikä se juttu oli jonka olit lukenut, mutta mulla ainakin on jääkaapin ovessa sellanen yks juttu, jossa lukee näin: "Happiness is like a butterfly: the more you chase it, the more it will elude you. But if you turn your attention to other things, it will come and sit softly on your shoulder." Näin tämä mainen jääkaappimagneetti väittää jonkun gandhin tai dalai laman tai mandelan lausuneen. Ei kun kävin tarkistamassa, alla lukee Thoreau.
VastaaPoistaEi se ollut tuo kyllä, mutta sama ajatus. Tosin perhonen ei ole koskaan istahtanut olkapäälleni. Tämä oli vähän pidempi jutska.
VastaaPoista