Ninjan Salaisuus

Törmäsin taannoin kirjaan nimeltä Secrets Of The Ninja. Ihan vain nimen ja kansikuvan tasolla. En ole lukenut kirjaa, mutta saattaisin tehdä niin, jos törmäisin siihen myös käytännön tasolla. En kuitenkaan ole Ninjailun suhteen ihan täysi ummikko. Olen syrjäsilmällä ja hiipien seurannut erästä suurmestaria, ja tällä tavoin päässyt hajulle Ninjailun salaisuuksista.

Hän ei ensinnäkään ole peloton. On kuitenkin yksi asia, joka ei näytä häntä pelottavan: pelko itsessään. Näin ollen Ninjan ei tarvitse vältellä asioita, jotka mahdollisesti saisivat hänet tuntemaan pelkoa. Pelko ei ole ninjalle sen vaarallisempaa kuin iloisuuskaan. 

Hän on taitava kiipeilijä siksi, että hänen tiellään on ollut paljon erilaisia esteitä, jotka hän on halunnut ylittää. Mitä enemmän kiipeilyä harjoittelee, sen pienempien käden- ja jalansijojen avulla pystyy selvittämään aivan ylitsepääsemättömiltä näyttäviä esteitä. Oleellista on, että hän tietää tämän.

Hän ei ole haavoittumaton. Ninja on tottunut ajoittaiseen kipuun, ja oppinut tulemaan sen kanssa toimeen. 

Hänellä ei ole yliluonnollisia voimia. Siksi hän ei edes yritä väkisin vetää sitää, mikä on menossa poispäin. Eikä työntää sitä, mikä on tulossa kohti. Hän saattaa antaa lisää vauhtia, kiertää itse toiselle puolelle, tai vain astua sivuun. Jos hän halua käteensä syömäpuikot, hän nousee ja hakee ne. Edes suurmestari ei saa niitä lentämään käteensä pelkästä ajatuksesta.

Hänen suurin henkinen voimansa piilee mielikuvituksessa. Minkä osaa mielessään kuvitella, on huomattavasti helpompi myös käytännössä toteuttaa. Miten piirretään vernipsi?

Opittuani ymmärtämään nämä asiat, olen alkanut yhä vain enemmän salassa kunnioittaa tätä paljasjalkaista, pyjama-asuista kung-fu mestaria.