Kävin lenkillä. Siis oikein juoksin pururadalla. Tai se oli pelkkä rata, koska sitä ei oltu päällystetty purulla. Tai millään muullakaan. Se kuitenkin kulki metsässä, ja oli polkua leveämpi. Talsivin toimii latupohjana. Tiedättehän, sellainen kuntoiluväylä. Olin melko yllättynyt siitä, miten hyvin jaksoin juosta. Kaksi kierrosta ihan hyvällä vauhdilla. En kylläkään tiedä, miten pitkiä kierrokset olivat. Enkä edes ottanut aikaa. Huono urheilija olen.
Ajattelin etukäteen, että osimoilleen 400 metriä voisi olla aika maksimi, ja sekin luultavasti enemmän hiipimistä kuin juoksua muistuttavalla hölkällä. Tiedättehän, sellainen matala ja olemattoman pituinen askel. Juoksin kuitenkin ihan kunnolla, avainten helskyessä askelten tahtiin taskussa. Ei alkanut henkeä ahdistaa, vaikka vähän näkö sumenikin. Vuosi takaperin, kun yritin jatkaa lentopallon pelaamista, oli kahdella ensimmäisellä kerralla taju lähteä, kun ei happi kulkenut. Myöhemmillä kerroilla oli ihan ok. Ehkä tupakoinnin lopettaminen puoli vuotta sitten on vaikuttanut positiivisesti. Lentopallo jäi siihen, että olkapäät suuttuivat.
En pidä urheilusta ulkona kylmällä säällä. Ihan sama juokseeko tai pyöräileekö, aina korvat ja kurkku kipeänä, jos lämpöasteita on alle parinkymmenen. Pitäisi varmaan juosta jonkin sortin kuulosuojaimet tai korvanlämmittimet päässä. Nenän kautta ei ole mitään toivoa saada happea kulkemaan. Sieltä kautta kulkee ilma vain vaivoin noin yleensäkin. On siis pakko hengittää suun kautta. Juokseminen sinänsä oli mukavaa ja vapauttavaa. Ajatukset kaikkosivat. Jäi vain puuskutus, sekä loppua kohden voimistuvat tuntemukset reisissä ja pohkeissa. Ja ensimmäisen kierroksen jälkeen ajatus kahdesta kierroksesta. Päättäväisyys tavoitteen saavuttamisesta, ja luovuttamisesta kieltäytyminen. Kunpa kaikki tavoitteet voisi saavuttaa noin nopeasti.
Aloittelin tuossa aiemmin jo elämäntapojen muutosta. Aloin liikkua, ja vähän katsoa, mitä suuhuni laitan. Tai sen verran, mitä ruokaa punnitsematta pystyy katsomaan. Sitten tuli muita murheita, ja se jäi. Tosin, olen edelleen panostanut siihen, että söisin myös jotain terveellistä, ja herkkujen määrä on kyllä vähentynyt alkuperäisestä. Tai siitä, mihin se lisääntyi tupakoinnin lopettamisen jälkeen. No, jospa tämä tästä taas nytkähtäisi vähän eteenpäin. Otsikko oli pelkkä halpa mainoskikka. Täytyy olla tosi kiire, jos lähtee moista yrittämään.
En pahemmin diggaile nykyisestä cheekistä. Biisin orkkis video on ihan järkyttävän halpa.
Jippikayjei on kuitenkin ihan parasta tsemppauskamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)