Se tiesi, mitä halusi. Sillä oli siitä kuva.
Se tiesi, miten sen saisi. Sillä oli kartta, ja siihen piirrettynä reitti.
Se tiesi, että prinsessa olisi tornissa, jota vartioisi noita.
Se ymmärsi matkan rasitukset. Ja sen, miten arvokkaaksi ne päämäärän tekisivät.
Se tiesi joutuvansa kohtaamaan vastarintaa ja kirouksia.
Se tiesi onnistuvansa, sillä onnistuminen olisi vain sarja perättäisiä suorituksia.
Se tuli horisontista horisonttiin kulkevalle muurille, joka kohosi aina taivaankanteen asti.
Se vetäisi henkeä ja antoi silmiensä kaventua viiruiksi.
Se pyyhkäisi kädellään, ja marssi syntyneestä aukosta sisään. Epäröimättä.
Sisällä odotti noita. Kitkerä ja katkera. Koukkuselkäinen.
Itsestään tietoinen, maailmansa napa. Pahuudella pilattu. Ilkeydellä iloittu.
Poikkiteloin asettunut. Sylki suupielistään sihisten ja kiukustaan kihisten.
Se seisahtui noidan eteen. Ja kun se puhui,
sen suusta ilmoille singahti tulta syöksevä lohikäärme, tarujen siivekäs peto,
jonka tulikuumat henkäykset polttivat tuhkaksi vastarinnan - noitineen päivineen.
Olipa kerran lammas. Musta ja valkoinen.
Pöydällä kristallipallo - ei näytänyt tulevaa eikä mennyttä -vaan sen, mitä nähdä halusi.
Loitsukirja louskutti loruja kaikkiin tarpeisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)