En minä pysty sivuuttamaan sitä, että me suljemme silmämme ainakin osalta totuutta . En minä kykene keskittymään vain siihen nöyhtään, jota kasvaa meidän yhteisen napamme ympärillä. Minä olen se saatanan luopio ja paskiainen, joka ei ymmärrä ryhmäkuria, ei tunnusta mitään väriä. Se heikko lenkki, joka saattaa koska tahansa toimia ei-normatiivisesti.
En tiedä mitään, mikä kuulostaisi ärsyttävämmältä kuin tosi ystävyys. Tosi ystävä sitä ja tosi ystävä tätä. Ei ole helppoa olla tosiystävä. Pitää ottaa vastaan kaikki iskut ja sietää oikut. Heittäytyä levyksi pehmustamaan putoamista, kun tulee pomppuja. Asettua portaaksi muurin ylittämistä varten. "Sinun pitää olla ystävyyteni arvoinen". Ja mikä tästä kynnysmattoilusta on tuloksena? Silloin pääsee etuoikeutettuun asemaan: siihen sakkiin, joita nimitetään ystäviksi. Jesh! Helpompaa olisi olla teräsmies.
Kuitenkin toisaalta. Kuitenkin toisaalta...
Olen lojaalisuusrajoitteinen. Nykyään. Ei ole ollenkaan helppoa olla ihminen.
Ei varsinaisesti liity samaan aiheeseen, mutta tuli vaan mieleen.
VastaaPoistaNäin tänään kaupassa jonkun huoneentaulun jossa oli latteus: kun annat rakkautta, saat sitä kaksinverroin takaisin. Mietin, että mistähän tuommoinenkin viisaus on saanut alkunsa ja millä perustein? Monesti ei saa rakkautta yhtään takaisin, vaikka antaisi sitä millä mitoin.
Jonkun optimistin kehittelemä varmaan. :)
VastaaPoistaTodellisuudessahan kysytään, että eikö oo enempää?
Eihän se parinmuodostuksen näkökulmastakaan ainakaan ihan niin simppeliä ole, että sen rakkautensa vois niinku sillä tavalla ansaita. Rakkausrahasto, takuutuotto 200 %. Ei, kyllä se on enempi riskisijottamista.
Kummallinen käsitys ystävyydestä. Ei se ainakaan minulle tarkoita ovimattoilua ja teeskentelyä ts. ei saisi olla eri mieltä tai muutenkin erilainen jne.
VastaaPoistaEi kai se sitä olekaan, vaan lähinnä jonkinlaista ihmiskoiran omistamista. Tunnistat ehkä kuitenkin nämä tällaiset huoneentaulut, joissa kerrotaan korkeita totuuksia ystävistä ja ystävyydestä. Ystävyys on niissä aina niin kovin yksipuoleista, vastaanottamista, ystävänpalveluksista nauttimista. Ja ihan tosielämässäkin käy toisinaan ystävyyden suhteen niin, että se vaakakuppi keikahtaa kovin epätasapainoiseen asentoon. Ja hyväksi ystäväksi kehuminen tuntuu enemmänkin lypsykoneen päälle kytkemiseltä.
VastaaPoistaMiten paljon ystävyyden nimissä on kohtuullista ottaa toisen puolesta turpiinsa?
Itse olen ollut sitä tyyppiä, joka antaa toisten puolesta enemmän kuin olisi ollut varaa. En ole enää. Ei ole varaa sellaiseen. Pyrin pitämään vaihtotaseeni tasapainossa.
Jotenkin on sellainen kuva syntynyt, että monet odottavat ystäviltä sitä, että heidän vihollisensa ovat heidän ystäviensäkin vihollisia. Tai esimerkiksi työpaikoilla osastojen välisessä kissanhännän vedossa on kyse tästä lojaalisuudesta omaa osastoa kohtaan. Ja luoja paratkoon, ainakin nyt vähintään ehdottomasta lojaalisuudesta duunariveljiä kohtaan. Vihollisen kanssa ei veljeillä.
En muista ainakaan nähneeni yhtään sellaista huoneentaulua, jossa mainosettaisiin parhaaksi ystäväksi sitä, jolle haluaa tarjota tuopposen olutta.
Minua ei kiinnosta mitkään ystävyyshuoneentaulut eivätkä kliseiset aforismit noin muutenkaan. On siis ihan sama, mitä niissä tauluissa kuvataan: minulla on omat aivot. En myöskään jaottele ystäviäni "parhaisiin" tai "vähemmän hyviin" tai mitenkään muutenkaan.
PoistaMinulla on myös ystäviä, joilla on ystäviä joista en pidä (ja päinvastoin). Entäs sitten? Ei niitä tarvitse samaan aikaan tavata eikä niistä tarvitse edes puhua. Eivätkä ystävät ole mitään pyhimyksiä, jotka eivät koskaan mokaile. En minä odota ystäviltä mitään jeesusmaista puhtautta ja perseennuolentaa. Toisaalta tahallista ilkeilyäkään en siedä.
Jos ei ole mieleistäsi huoneentaulua, tee sellainen! :D
No, ei ne nyt minuakaan varsinaisesti kiinnosta. Olen yleensä ottaen enempi kiinnostunut itse tuotetuista ajatuksista. Vaikka toisaalta on tietysti turha keksiä pyörää uudelleen, jos joku on sen vaivan jo kertaalleen nähnyt. Eli ei aforismeissa sinänsä vikaa.
VastaaPoistaJoku tällä maapallolla kehittelee noita ystävyyttä koskevia juttuja, joita sitten levitetään ympäri internettiä. Ja minua henkilökohtaisesti ärsyttää niiden juttujen luonne, tai sävy, jota tuossa aiemmin yritin kuvata.
Voin allekirjoittaa suunnilleen kaiken, mitä tuossa kerrot ystävistä. Tuota jaotteluakin olen joskus miettinyt, että olisi varmaan tympeää kuulla, ettei ole jonkun paras kaveri. Tai siis, että on ei-paras kaveri. Että ihan samoilla linjoilla siinäkin ollaan.