torstai 7. toukokuuta 2015

Adre & Endo

Puiden hiirenkorvat loistavat eläväisen vaaleanvihreinä ilta-auringon paisteessa. Linnut laulavat puuhiensa lomassa kevättä rinnoissaan. Minä tulen kaupasta, käsissäni jogurttia ja keksejä, ja haluan huoletonna asettua näiden asioiden äärelle. Istua kesämökin keinuun kuuntelemaan tuuletonta ilmaan. Tuntemaan auringon orastava lämmitys kasvoilla, kevään viileyden vielä viipyillessä niiden varjopuolella. Heittäytyä rantakalliolle selälleen, ja antaa pilvien lipua hiljalleen ylitseni.

En pääse irti musiikista. Siitä, miten se pyyhkii korvien välistä kulkiessaan kaikki ihmismielen huolet. Miten se parhaimmillaan, ja parhaillaankin, synnyttää euforisen tunteen siitä, että elämä on hyvä, ja yleismaailmallinen rakkaus todellista. Miten maahan polvistuneena ja kädet yläviistoon levitettyinä otan vastaan sateen. Mannaa taivaan täydeltä. Miten menojalka alkaa vipattaa ja kaasujalka käydä raskaaksi. Kuinka se kerta toisensa jälkeen syrjäyttää varovaisuuden ja häpeilevän kontrollin, vapauttaen niiden alle littaantuneen elämänmakuiseksi vapautuneen hupsuuden. Ah ja voih! Tunnetteko tekin sen?

Erittäin viimeaikoina toistettu:
Road - Don Johnson Big Band
Vadelmavene - Kashmir
Smells like Teen spirit - Patti Smith
Let me in - The Blanko
Kiss from a Rose - Seal
A Heartbreak - Angus & Julia Stone
This is The life - Amy Macdonald
Sail - Awolnation
Sweet dreams - Marilyn Manson
Song2 - Blur
Life is a Highway - Rascal Flatts
Salute your Solutions - The Raconteurs

Vielä voimme tähän samaan tunteen hehkutukseen tavoittaa sen ainoan itselleni elämää suuremman tietokonepelin, Max Payne kakkosen. Hieno peli. Kerta kaikkiaan hieno. Aikanansa uraa uurtava Remedyn avainlipputuote kaiken lisäksi. Tiukkojen tilanteiden synnyttämä adrenaliini, ja rinalla kulkeva melodramaattinen rakkaustarina. Upposi kuin häkä. Harmi, ettei minulla ole sitä enää.

Mistä viimeisimmästä tulikin mieleen tosielämän pohdinta siitä, milloin oikeanlaisesta maailmasta tuli naisen näköinen. Ja mihin katosi se toinen maailma, ja se barbaarinen luolamies, jonka tärkein tehtävä oli tappaa kaikkea, mikä liikkuu. Onko se kuollut sukupuuttoon, vaiko vain teljetty häkkiin, sinne minkkien ja kettujen joukkoon, vailla mahdollisuuksia toteuttaa luontaisia tarpeitaan? Onneksi on jääkiekko.

6 kommenttia:

  1. Nirvanasta kun puhuttiin toisaalta, niin mä en kyllä "sulata" noita mitään covereita.

    Just luin jostain iltapäivälööpistä, että X Pohtamo (en muista äijän nimeä) kehuu Anne Pohtamoa: "Anne antaa miehen olla mies". Mietin, että mitähän vittua tuokin nyt tarkoittaa. Onko se toi luolamiesjuttu sitten?

    Terkkuja täältä jääkiekon kotikatsomosta.

    VastaaPoista
  2. Koskeeko tää coverointikielto vaan Nirvanaa, vai ylipäätään kaikkea mussiikkia?

    Paha sanoa näin peruskoulupohjalta noista Pohtamoista, mutta voihan siinä jotain sellaista olla.

    VastaaPoista
  3. Ei se varsinaisesti ole kielto. "Sulata" oli tässä tapauksessa vähän enemmän niin kuin englannin "digest". Elimistö ei ota vastaan. Saahan sitä coveroida, kunhan mun ei tarvi kuunnella. Se koskee lähinnä sitä musiikkia, mikä mulle on tärkeätä. Nirvana muun muassa ja vaikkapa The Doors jne. Tietty jos sen tekee tyylillä, mutta mulle sen tyylin täytyy olla sitten huomattavasti raskaampi versio kuin alkuperäinen eikä mitään tilulilu-tanssipoppia (jota tuskin Patti Smith tekee, mutta silti).

    Lähinnä mietin/ihmettelin tuota "miehenä" olemista. Että mitä se sitten on? Miten maailmasta tulee "naisen" näköinen? Haluatteko te miehet tosiaan olla brutaaleja luolamiehiä, vetää kaljaa ja toisia turpaan siinä sivussa, piereskellä ja kaivaa nenää? Vai hä. :D

    VastaaPoista
  4. Kätevästi päästiinkin heikoille jäille tässä. =) Hyviä kysymyksiä. Tuosta sun listasta varmaan unohtui mielivaltainen ympäriinsä paneskelu ilman vakavia aikeita. =D

    No lähinnä kai mietin sitä, miten yleisesti määritellään miesten oikeanlaista suhdetta perheeseen ja kotiin. Tai tasa-arvokysymyksiä yleisesti, jos tasa-arvoa luodaan ajamalla osapuolet samaan muottiin. Miestenkin pitää tehdä sitä, mitä perinteisesti naiset ovat tehneet. Naisten pitää saada tehdä mitä ikinä haluavat, muttei tarvitse tehdä mitään, mitä miehet ovat pääsääntöisesti ennen tehneet. Sama kuin pitsinnyplääjät yhtäkkiä pakotettaisiin ajamaan rallia saman verran rallikuskien kanssa.

    No, mitä miehet nyt sitten tekee, jos niiden ei tarvitse miettiä, mitä naiset siitä ajattelevat? Kalastaa, metsästää, sotii, urheilee, juo kaljaa, robaa autoja ja jallittaa naisia. Laskevat koskia. Etsivät erilaisia haasteita ja taisteluja, jotka voivat voittaa. Ennen käytiin katsomassa naapurikylässä kuka on kuka, ja kuka voi tulla kenen reviirille ja kuka saa sieltä äkkilähdön. Luolamiesten maailmassa keskeistä on sen selvittäminen, kuka on kuka. Painimalla, kättä vääntämällä, tennistä pelaamalla, omaisuutta vertailemalla tai päätöksentekovaltaa mittelemällä.

    Jotkut eivät tee mitään. Ainakaan mitään sellaista, mitä heidän toivottaisiin tekevän, ja mikä olisi oikein. Jotkut miehet kirjoittavat runojakin, tai laittavat ruokaa harrastukseksi asti, ja kaikkea sellaista, mutta sitä ei nyt tässä lasketa.

    No, jotain tällaista tuohon ajatukseen ehkä sisältyi, vaikken sitä sen tarkemmin ajatellutkaan. Muuten kuin siltä kannalta, että enää ei kuljeta nuija kädessä tai revolveri vyöllä, mikä joskus (ei kuitenkaan evoluution kannalta niin kovin pitkän aikaa sitten) oli luontevaa.

    VastaaPoista
  5. "Tunnetteko tekin sen?" kysyt.

    Tunnen tunnen, ainakin minä. Hienosti kuvaat kevään heräämisvaihetta kesään. Tuota musiikkiasi en tunne niinkään, mutta niiden nimet vaikuttavat mukavilta. Enimmäkseen kuuntelen klassista kamaa.

    VastaaPoista

Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)