Pimeäksihän se meni, ennen kuin kotiin pääsi. Niinkuin oli tapana käydä silloin ennen vanhaan. Mitä tahansa kun lähti tekemään, aina oli pimeä ennen kuin kotiin pääsi.
En edes muista, milloin olisin viimeksi ollut noin pitkään ulkona, metsässä, puuhaamassa jotakin. Tuntui hyvältä, jopa hymyilytti. Kiersin kameran kanssa luontopolkua, tavoitteena osua maisemapaikoille auringonlaskun aikaan.
Ehkäpä tätä tulee vielä lisää. Ehkäpä alan taas elää myös ulkona, maailmassa. Ehkäpä vihdoin löydän tavan olla ja toteuttaa itseäni sellaisena, kuin olen. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)