Niin minäkin sinua (kirjeitä rakkaille)

Kotona, kuutamovalossa
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Te tiedätte, että olen liikaa.

Liiaksi tällainen, itsekäs,
likipitäen mahdoton sietää.

Olen liian vähän, minä tiedän.
Ei sellainen kuin piti, ei ihan kunnollinen.
Ajattelematon, liiaksi laiska.

Mutta minä olen tällainen.
Tunteva, sykkivä, kohiseva.
Omani lainen. Ihmisen kaltainen.

Minussa on valoni ja varjoni,
Tuikkeeni ja tuiskuni.
Kontrasti ja harmooni.

Siksi kai, ja siitä huolimatta,
nyt ja tässä, tänään,
ehkä joskus huomenissa.

Ystävällisin terveisin ystävä!