Tule, kulje kanssani maailman loppuun.
Hengitä minun ilmaani matkalla ikuisuuteen.
Minun sylini on lämmin, kuin murhatun kansan veri.
Minun sydämeni väkevä, kuin miljoonan Scovillen pippuri.
Tule, ja kesytä minut. Opeta minut tuntemaan tapasi.
Minä olen luottavainen, kuin antilooppi leijonan päivälliskutsuilla.
Näytä minulle heikot kohtasi. Avaa minulle arpesi.
Anna minun painaa terävät hampaani sykkivälle kaulavaltimollesi.
Huumaa minut. Suutele tunnottomaksi,
samalla kun kaivat ulos sirpaleet tulehtuneista haavoistani.
Kiedo minut uumallesi, kuin aurinkoisena kevätpäivänä
lämpimäksi käynyt paita.
Minä olen mieleltäni kaunis, kuin Danny Trejo.
Normatiivinen, kuin Salvador Dalin maalaus.
Selkeä ja yksioikoinen, kuin Toni Wirtasen lyriikka.
Minä olen vetävä, kuin purje rasvatyynellä merellä.
Sinulla on tuuli hiuksissasi.
Tule, ja kulje kanssani, nyt kun maa on autio ja tyhjä,
ja vain me kaksi olemme jäljellä.
Mulle tuli CMX:n Rautakantele tästä mieleen.
VastaaPoistaAi, missä mielessä? Piti oikein kuunnella kyseinen sonetti, kun ei tuo CMX ole koskaan omalla levylautasella soinut, mutta en ehkä oikein pystynyt eläytymään. Liian hapokasta meikälle. =)
VastaaPoistaSori kun kesti vastata, mutta jotenkin tuli sama rytmi mieleen tuossa tekstissäsi.
VastaaPoista"Tule, ja kesytä minut. Opeta minut tuntemaan tapasi."
"Näytä minulle heikot kohtasi. Avaa minulle arpesi." (teitsi)
"Lävistä minut tässä, opeta minulle nöyryys.
Pujota minuun kielet, soita säveleni." (cmx)
Juu sii?
Ja, pakko lisätä, mä rakastan varsinkin juuri tuota kohtaa Rautakanteleessa, joten voit vapaasti ottaa rinnastuksen kohteliaisuutena. :)
VastaaPoistaNo joo, ehkäpä siinä lyriikassa rytmillisesti ja tyylillisesti voipi jotain samaa olla.
VastaaPoistaKreditit kuitattu. =)