Ajatukset kuolevat elämänsä alkumetreillä. Niin kuin ne olisivat syntyneet maailmaan, jonka luonnonlait ovat ristiriidassa niiden olemuksen kanssa. Ne eivät pysty olemaan. Katoavat johonkin mustaan aukkoon. Ovat epätosia.
Koneisto jumittaa. Lasipurkit putoilevat hyllyiltä. Särkyvät. Sortuvatko hyllyt?
Mieli pelaa kuurupiiloa itsensä kanssa. Väistelee itseään. Jossakin kulissien takana tiedustelupalvelu ja terrorismintorjuntayksikkö käyvät kamppailuaan häiriötekijöitä vastaan. Valvovat, jotta minä voisin nukkua yöni rauhassa.
Aika on menettänyt merkityksensä. Tulevaisuus ja menneisyys ovat kadonneet. Jäljelle on jäänyt lyhyt hetki. Sitten kun on kulutettu loppuun.
Stop.
Torstai on toivoa täynnä, ja huomennahan on jo keskiviikko. En suostu antamaan ääliöaivoilleni määräysvaltaa. En suostu kuuntelemaan niiden paskapuheita. Minä päätän, mitä ajattelen. Kokoan tahdonvoimani, ja keskityn olemaan ajattelematta vaaleanpunaista pantteria. Laa-la laa la-laa, laa-la laa la-laa-oo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)