Tunnen itseni arvottomaksi ja hyödyttämäksi. Ei pelkästään turhaksi, vaan tuskaksi takapuolessa, itselleni ja muille. Minulla ei ole mitään annettavaa. Minä vain kulutan muiden hengitysilmaa.
Jos minulla on tulevaisuus, pelkään sen olevan jääkylmä ja kova kuin teräs. Että isken armotta. Etten suostu enää ottamaan iskuja ja kääntämään poskea. Etten enää välitä, enkä tunne empatiaa.
Liian hukassa, liian väsynyt, liian rikki ja kipeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)