On ollut ehkä kiireisin, mutta myös paras loma ikinä. Remonttihommien vuoksi aika on kulunut. En tiedä, onko hyvä kausi saanut aikaan tarmoa tekemiseen, vai aktiivinen tekeminen aiheuttanut hyvän kauden. Ja mikä osuus tässä on ollut lomalla. Juuri nyt olen tyytyväinen.
Olen löytänyt asian, joka tuntuu hyvältä. Valokuvat ja luonnon. Olen palannut johonkin, mikä on jo joskus ollut osa minua. Olen tehnyt reissuja luontoon. Olen pyrkinyt ulkoiluttamaan kameraani, ja meillä on ollut mukavaa yhdessä. On mukavaa jakaa asioita kameransa kanssa. "Näitkö sinäkin tuon? Eikö ole mahtava!" "Niin, minusta se näyttää tällaiselta." Aina emme näe asioita samoin, mutta melko usein.
Olen kokenut lapsenomaista, haltioitunutta riemua, joka on pohjautunut todelliseen tässä ajassa ja paikassa läsnä olleeseen asiaan. Se on tuntunut ihmeellisen mahtavalta. Sellaista en ollut kokenut pitkään aikaan.
Kun henki salpautuneena seuraa lintuparven puuhastelua pensaikossa muutaman metrin päässä itsestään; poikasia ja ruokaa kantavia emoja, sirkutusta, hypähtelyä... Tai kun ei voi käsittää, millaiseen satumetsään on päätynyt. Kun jokainen uusi askel nostattaa ihastuneita henkäyksiä ja pirskahtelevia hymyjä kasvoille. En uskonut enää pystyväni kokemaan sellaista!
Heikompiakin hetkiä on välillä, mutta pääosin nyt on ollut hyvä kausi. Kiitos siitä itselleni. Ja varmaan myös lääkärilleni, joka nosti lääkitykseni annostusta. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)