Positiivisuuden voimauttava harha. Vai onko se sittenkin lamauttava. Harhauttava voima. Toiselle se on mustaa, toiselle valkoista. Mustaa ja valkoista. Ääri ja pää. Kaikki on mahdollista. Loppu on vain itsestä kiinni. Ehkäpä onkin, mutta millä tavalla? Miksi yksi onnistuu siinä, missä toinen ei?
Väkivaltaan taipuvaisista ja helposti provosoituvista miehistä on pystytty eristämään soturi -geeni. Henkilön fyysinen ominaisuus, jolla näyttäisi olevan yhteys edellä mainittuu käytökseen. Joillekin ihmisille taas mikään ei tunnu olevan mahdotonta. Haasteet ja henkilökohtaiset rajoitukset voivat olla millaisia tahansa, mutta he eivät silti lannistu, vaan kulkevat sinnikkäästi omaa polkuaan. Olisiko heistä löydettävissä jonkinlainen taistelijageeni? Jokin sellainen fyysinen ominaisuus, jota ei ole niillä, jotka ovat taipuvaisia lannistumiseen ulkoisesti pientenkin vastoinkäymisten edessä.
Positiivisuus-uskovaiset ajattelevat, että kuka tahansa pystyy mihin tahansa, jos vain tarpeeksi haluaa. He uskovat näin, koska heille mikä tahansa on mahdollista, ja siksi se tuntuu todelta. On myös parasta itseimartelua laittaa tällä tavoin omaksi ansioksi se, että onnistuu asioissa. Silloin voi tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi. Esteet ja rajoitukset ovat vain harhaa. Laiskuutta ja luonteen heikkoutta. Yrittämisen puutetta. Puuttuvaa halua. Ehkä tämä pitääkin paikkansa, jos henkilöllä on taistelijageeni. Silloin mikään fyysinen ulkoinen seikka ei ole este, vaan ainoastaan ratkaisua odottava haaste. Miksi sitten kaikki eivät halua tarpeeksi kovasti?
Entäpä, jos se itsestä kiinni oleminen onkin juuri sitä, että tällainen geeni puuttuu? Mitä jos joillekin onkin yhtä totta se, että vastoinkäymiset ja hankaluudet ovat lannistavia? Jos se ei olekaan harhaa, vaan persoonallisuuden piirre. Miksi kukaan haluaisi olla laiska, jos kerran ahkeruus on tie menestykseen? Mistä se luja luonne kasvaa, jos sellaista ei ole? Sinnikkyys ja päättäväisyys? Periksi antamattomuus? Ovatko ne geeneissä, vai kasvatuksen ja kasvamisen tulosta? Hormonitoiminnan seurausta? Ehkäpä se on monien eri osatekijöiden summa. Ehkä samoin on rajallisuuden kohdalla.
Markkinatalouden oikeutus perustuu siihen oletukseen, että jokainen on oman onnensa seppä, ja kaikilla on samat mahdollisuudet. Vaikka perusolettamus olisikin totta, ei kaikille silti riitä niitä suuripalkkaisia johtajan paikkoja. Valtaosan on joka tapauksessa tehtävä niitä matalapalkkaisia paskanlappaushommia. Koska paska on lapattava. Eikä varmasti kuitenkaan ole totta, että kaikilla olisi elämässä samat mahdollisuudet, edes syntymän hetkellä. Jokaisella on omat erilaiset ominaisuutensa ja persoonallisuutensa. Pieni ihmisen alku ei ole tyhjä taulu, vaan siihen on jo sisään rakennettu joitakin ominaisuuksia. Tämä ei ole mikään katkera valitus, enkä väitä, etteikö ihminen voisi paljonkin vaikuttaa omaan elämäänsä. Tämä on ajatus siitä, että yksilöiden tasavertaisiin mahdollisuuksiin uskominen saattaa olla melko lailla höttöistä. Se saattaa myös olla melkoisen syyllistävää niitä kohtaan, joilta tuntuisi puuttuvan tällainen "taistelija geeni". Mikä sen taustalla sitten ikinä onkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)