Corners and Edges

Aatteleppa. Jos kaikki olisivat pyöreitä, sileiksi hiottuja kivisiä kuulia. Jouhevasti ne vierisivät elämässä eteenpäin, ja sulavasti sivuuttaisivat kohdatessaan toinen toisensa. Rullaisivat korttelista toiseen, alas vuoren rinteen polkua, aina sinne, mihin maa kulloinkin viettäisi. Aina vain uusia pyöreitä kuulia, joiden elämä olisi tasaista, ja kontaktit toisiinsa yksinkertaisen jouheita.

Mietippä, jos näiden kaikkien kuulien joukkoon laittaisi kimmoisan kumisen kuution, joka pomppisi vallattomasti särmiensä saattelemana sinne tänne. Olisi yllättävä ja arvaamaton. Jumittuisi toisinaan esteeksi sulavaliikkeisten kuulien tielle. Jumittuisi seuraavaksi nurkkaan, vai tekisi ennen näkemättömän loikan kohti korkeuksia. Kukapa tietäisi.

Sulavalla pyöreydellä on omat etunsa. Pyöreys tekee asioista jouhevia. Moninaiset särmät herättävät mielenkiintoa. Iskevät kipinääkin toisinaan. Rosoihin on helpompi tarttua. Sitä on utelias tietämään, mitä löytyy kulman takaa. Jotkut ovat tehneet vaikutuksen sulavuudellaan. Toiset kulmikkuudellaan. Molempiin tutustuminen on ollut ilahduttavaa. Yhdistävä tekijä heille kaikille on ollut tietynlainen vilpittömyys ja hyväntahtoisuus. Olipa sitten supliikki seuramies, mestarillinen kyynikko, taikka ympäriinsä räiskyvä homssu.