Kamikatse

Vauhdin kiihtyessä käy ihmisen näkökenttä kapeaksi. Toisin sanoen ei ole mitään havaintoa, mitä sen oman ladun sivustoilla tapahtuu. Ja se on ilmeisen hyvä asia. Sitä kun ei ehdi analysoida jokaista pihatietä ja piennarta, jos posottaa nasta laudassa menemään. Eivät pahemmin rassaa sellaiset ajatukset, jotka eivät ylitä tietoisuuden uutiskynnystä. Siksi pitäisi pysyä liikkeessä. Vierivä kivi ei mene oikosulkuun. Kaikki tällaiset viikonloppua pidemmät työttömyyden jaksot ovat hyvin petollisia. Etenkin silloin, jos vielä rahan puute kaventaa elinpiiriä kävelymatkan mittaiseksi.

Ovatkohan minun kaltaisiani ne ihmiset, joita alkaa ahdistaa tekemisen puute jo ensimmäisenä lomapäivänä? Joiden tavoitteena on työskennellä itsensä uneen. Joille pysähtyminen ei ole vaihtoehto, vaan kaiken aikaa pitää olla jotakin elämän täytettä. Minun kaltaisiani lähtökohdiltaan, mutta kurinalaisempia. Omia ajatuksiaan pakoon juoksevia. Jos pysyisi kohtuudessa, niin se voisi olla ihan hyvä lähtökohta. Se, ettei miettisi asioita ihan liikaa, vaan sen sijaan tekisi jotain.