All you Need Is Wrong

Sen Beatless muotoili jo aikoinaan. Pienet asiat voivat muuttaa kaiken. Olen oppinut välttämään tiettyjä teemoja silloin, kun olen sanovinani jotain. Sellaisia, kuten rakkaus. Ei voi linkitellä sellaisia lauluja, etteivät toiset luulisi, että olen sen perässä. Ei myöskään voi kirjoittaa, että pienet asiat tekevät suuren eron. Ei mitään sellaista, mistä joku voisi saada jonkun mielleyhtymän.

Ei ketään kiinnosta erosta jauhaminen. Elämän vastoinkäymisistä pitää päästä pikapikaa yli, eikä niitä pidä jäädä märehtimään. Märehtiminen muuten on tapa sulatella jo kerran syötyä ruokaa pyörittelemällä sitä uudelleen suussa. Sen sijaan pitää olla vahvempi ja viisaampi kuin ennen. Ei saa jäädä tuleen makaamaan, eikä maahan kieriskelemään, kuin joku jalkapalloilija konsanaan. Suunta kohti uusia haasteita.

Toisaalta ei myöskään saa heti aloittaa uutta parisuhdetta, koska se nyt ei vain toimi, ennen kuin on päässyt yli vanhasta. Eron jälkeen pitää opetella olemaan onnellinen yksin. Ihminen ei ole tarkoitettu tarvitsemaan toisia. Pitää olla itsellinen olento, toisista riippumaton. Muu on sairasta ja pelottavaa. Jokainen on oman onnensa seppä. Kapitalismi on saanut otteen myös ihmissuhteista. Vihkikaavassa taitaa nykyään lukea, "kunnes uusi kilpailutus järjestetään". Parisuhdetta, rakkautta ja läheisyyttä kaivataan vain viihdeteollisuuden tuotoksissa. Hollywodissa ja Suomi-rockin itkuvirsissä. Eikö se tarkoita, että suuri osa ihmisistä on jotenkin sairaita, kun ylipäätään aloittavat jonkinlaisen parisuhteen?

Siitä, että eroaminen jättää arpia, jotka eivät parane kovin pian ei juurikaan puhuta. Haavoja, joita pelkkä aika ei ehkä edes koskaan riitä parantamaan. Luottamus ei ole tahdon alainen asia. Ihminen on rakennettu niin, että se oppii tunnistamaan vaaran merkkejä, ja välttämään niitä. Mikä on kerran vaaralliseksi opittu, pitää ensin uuelleen vaarattomaksi todeta, ennen kuin siihen voi luottaa. Voi tietysti päättää heittäytyä tyhjyyteen, ja hyväksyä se, että siinä voi käydä huonosti. Se ei kuitenkaan ole luottamista.

Katkeruus on pahasta. Se myrkyttää mielen. Se on kuitenkin ymmärrettävää. Ainakin minä pystyn sen ymmärtämään. Se on loogista ja luonnollista. On myös paljon helpompi tietää oikea vastaus, kuin kyetä toteuttamaan se, vaikka parhaansa yrittäisikin. Toisaalta kaikenlainen tyytymättömyys, kielteisyys ja rajojen asettaminen on helppo leimata katkeruudeksi. Et tee kuten minä haluan, koska olet katkera.

Silloin, kun kimppaan on kuulunut useampia kuin kaksi ihmistä, eivät tiet yleensä eroa kokonaan. Keskinäinen vuorovaikutussuhde jatkuu. Raha ja aika ovat edelleen yhteisiä. Asioita pitää edelleen jakaa, ja niistä pitää edelleen sopia. Pitäisi vain olla yhteinen näkemys siitä, millä ehdoilla se tehdään? Se, mikä alunperinkin oli pielessä, pitäisi pystyä korjaamaan. Uusista, entistä vaikeammista lähtökohdista käsin. Yleensä toinen osapuolista on se, jolle suhteessa toiseen jää oikeuksia, ja toiselle enimmäkseen velvollisuuksia. Lähtötilanteesta riippuen se voi olla oikeus ja kohtuus, tai sitten ei. Puntit menevät joko tasan, tai sitten toinen saa ja toinen menettää kaiken. Toinen saa onnensa, ja toiselle jää käteen laskut siitä. Ei vain kertaalleen, vaan vuosiksi eteenpäin. Sellainen saattaa joskus vähän harmittaa. Ei aina, mutta silloin kun elämä käy siitä johtuen haastavaksi. Silloin olen katkera idiootti, vaikkei saisi.