Näköjään on ollut paljon asioita mielen päällä. En ole koskaan tainnut julkaista viittä postausta saman vuorokauden aikana. Luin läpi noita vanhempia tarinoita. Äkkiseltään katsoen ei ehkä edes huomaisi, että tässä on välissä mennyt melkein kaksi vuotta. Jonkinlainen oksennusrefleksi varmaan.
Välissä on ollut parempia aikoja, kuin myös heikompia. Leimallista on ollut tiukka taloudellinen tilanne. Se jo vähän helpotti keväällä uuden vakituisen työpaikan ja ylitöiden myötä, kunnes nyt ollaan sitten viikon mittaisella pakkolomalla, ja kohta puoliin kahden viikon mittaisella omalla lomalla. Tehdas kun on seisokissa, eikä ehtinyt vuosilomia kertyä. Hulluna on tullut painettua duunia tuon vakipaikan eteen, ja stressi toimeentulosta on ollut jatkuvaa, melkeinpä viimeiset kaksi vuotta. Loma tekisi periaatteessa ihan hyvää, mutta tämä lomailu tahtoo mennä ei minkään tekemiseksi ja ajan pois lusimiseksi. Ei oikein saa mitään aikaan, eikä toisaalta ole hirmu paljoon varaakaan.
Aika paljon on kaiken kaikkiaan fokus ollut vain tasapainon ylläpitämisessä ja selviytymisessä. Päivä, kaksi viikkoa ja kuukausi kerrallaan. Että saisi laskut maksettua, ruokaa ostettua, työpäivät klaarattua hyvin, ja viikonloput lasten kanssa hoidettua. Huolimatta siitä, että välillä meinaa vähän polvet notkua. Sen kummempaa sisältöä ei ole tullut elämään kehiteltyä, eikä mitään sen suurempia tavoitteita asetettua. Tai ehkä varovaisesti viimeisinä parina kuukautena. Ja siihen pitäisi nyt saada joku tolkku. Sitä varten pitäisi ajatukset kirjoittaa auki. Kaivaa langan päät näkyville ja alkaa keriä. Ei tällainen selviytyminenkään voi ikuisuuksiin jatkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)