Blogien maailma oli - ja kaiketi on - aika erilainen maailma, kuin Facebookin maailma. Näin äkkiseltään kontrastin huomaa hyvin. Pitkään poissa olleena tuntui ensin kovin vaivalloiselta klikkailla linkkejä, jotta näkisi muiden tuottaman sisällön. Toisekseen sisällöt ovat valtavan pitkiä. Kuka muka enää jaksaa lukea useamman sadan sanan kirjoitelmia, joita itseltänikin näköjään tuppaa syntymään. Asia pitäisi saada mahtumaan viiteen kapeaan riviin.
Facebookin etusivu suoltaa taukoamatta valtavan määrän kaikenlaista ähkyä, ja lisäksi vielä ilmoittelee valikoiduista paloista erikseen. Suurin osa sisällöstä on täysin merkityksetöntä höttöä. Kuin tuhannen palvelijaa tuputtamassa jos jonkinlaisia herkkuja kalifille, joka ei ähkyltään kykene enää kääntämään kylkeä divaanillaan.
Blogit tuntuvat taas hyvin piristävältä vaihtoehdolta. Jos jotain on postattu, se on tullut kirjoittajan itsensä kynästä. Siinä on taustalla joku ajatus. Se on ollut julkaisijalleen vaivan näkemisen arvoista. Vähän enemmän kuin yhden klikkauksen päässä. Se tuntuu mukavalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)